"Mitä haluan tällä kaikella sanoa? Ehkä sen, etten pidä kehityksen suunnasta, en ainakaan sen
kaikista ilmenemismuodoista. Tuntuu kuin ... kuin elintasomme olisi vammauttanut meitä."
Juha T. Hakala
Kohtuuden kirja
Näkökulmia ääriyhteiskuntaan
Talentum Pro 2016
Juha T. Hakalan kirjan sanoma kiteytyy ylläolevassa ajatelmassa. Kirjassaan Hakala kritisoi
monia ajankuviamme, yhden teemoistaan hän nimeää: kapeutuneeksi kuvaksi ihanteellisesta
elämästä.
"Meillä on taipumusta määritellä yhä tiukemmin kriteerit, jotka luonnehtivat unelmien elämää.
Siihen kuuluvat määrätynlainen koulutus, rahakas työ ja koilliseen kulkeva ura, kukoistava
parisuhde, kateutta herättävä omakotitalo, pari autoa (joista toinen katumaasturi), lapset ja
heidän arvostettavat harrastuksensa ja tietysti myös se, miltä me kaikki tässä näytämme."
Hakalan kirjasta löytyy myös sana: täyttymysteollisuus. Kyse on teollisuudenalasta, joka
tarjoaa tavaroita ja palveluita ihmisille, joiden mielessä kytee tyytymättömyys omaan
elämään.
Kuin edellämainittujen asioiden vastakohdaksi Hakala tuumii näin: "Mitäpä jos vaihteeksi
avaisimme silmämme ja antaisimme itsellemme luvan löysätä - olla tyytyväisiä (kaikkine
läskeinemme, epäterveellisine ruokavalioinemme jne.) siihen, mitä meillä juuri nyt on."
Jotain kummallisen ristiriitaista elämäntapaamme täytyy liittyä, poimitaan esimerkki Hakalan
kirjasta: Nuorten naisten psykoosilääkkeiden käyttö on kasvanut kahdeksan vuoden aikana
63%, miehillä lisäys on ollut 43 prosentin luokkaa!
Hakala jatkaa vielä samasta aiheesta: "Masennus, psykoosi, neuroosi - kolme pientä, vakavaa
sanaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vajaa miljoona suomalaista nappailee säännöllisesti
jotakin mielialalääkettä. Kun tähän lisätään nuoret ADHD - ongelmaiset ja ikääntyneemmät
uniongelmaiset ja dementikot lääketarpeineen, päädytään lukuun, jonka kuuleminen vaatii
nojallisen tuolin - lähes 1,4 miljoonaa."
Hakala ilmoittaa vastustavansa kaikenlaista kähmintää ja kaikkea sitä epäoikeudenmukaisuutta,
joka kähminnän taustalle kätkeytyy. Tällä hän viittaa uusliberalistiseen markkinatalouteen:
"olemme hyväksyneet kaikkein kylmimmän uusliberalistisen markkinatalouden elottomimmat
ehdot, joka teettää meillä epäeettisiä tekoja."
Hakala puuttuu kulutusvimmaamme useaan otteeseen, yksi näkökulma liittyy ylikulutukseen.
"Suomen ikioma ylikulutuspäivä oli vuonna 2016 jo huhtikuussa, 17.4. Tuo oli se päivä,
jolloin me suomalaiset olimme kuluttaneet luonnonvaroja enemmän kuin maapallo kykenee
tuottamaan uusiutuvia luonnonvaroja vuoden aikana. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset,
tarvittaisiin 3,4 maapalloa. Tämän pitäisi todella tarkoittaa jotakin elämässämme."
Hakalan elämänfilosofia tulee selkeästi esiin hänen kirjassaan. Paljon puhuvin esimerkein hän
piirtää maailmastamme kuvan, joka pakottaa kysymään: olemmeko tulleet ihan pöpipäisiksi?
Hakala jättää lukijoilleen monenlaista ajateltavaa, yksi tärkeä viesti on tässä: "Ehkä meidän
kannattaisi ottaa rennosti myös siksi, että jokainen meistä on lopun perin melkoisen mitätön
tepsuttelija tässä suuressa kavalkadissa, ihmiskunnan kulttuurihistorian loputtomassa
ohimarssissa."
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti