"Minä olin viikonloppuvapaalla. Oli ihana ilma ja olin juuri saanut siivotuksi. Sitten tuli poikani
kurasaappaineen sisään. Minä hermostuin, tietysti. Hän katsoi minua ja sanoi, että nyt on ihana
päivä, mutta täällä kotona tommonen peto." (Tuntematon)
Äskeinen kirjoitus on vielä täydennetty alaotsikolla: Aikuisten arvojärjestyksellä pilataan usein
lapsen ilo.
Tiukkapipoinen vanhempi omine kriteereineen voi jopa nujertaa lapsen luovuuden. Kuri ja
järjestys ei ole sama asia kuin rajojen asettaminen.
Kuri ja järjestys liittyy alistamiseen, rajojen asettaminen rakkauteen. Kuri ja järjestys merkitsee
komentamista armeijan tyyliin, rajojen asettaminen on opastamista ja neuvomista.
Liiallinen "vauhdinpito" vaatii tiukkaa otetta, jämäkkää aikuisen asioihin puuttumista. Mutta
suurin osa lasten ja vanhempien ajasta on "leikinomaista" yhteiseloa.
Oman aikakauteni lapsuuteen kuului "rajaton riehuminen", jota seurasi kuri ja järjestys. Pelko,
epävarmuus ja turvattomuus, olivat kasvatusmallin seurauksia.
Omat kykyni vanhemmuuteen olivat aikoinaan olemattomat, toimintani oli vaistonvaraista ja
vanhoja kasvatusmalleja matkivaa.
Onneksi näen lasteni toimivan toisin. Heillä on kykyä ja tahtoa olla lapsilleen läsnä. Heidän
toimintansa pohjana on rakkaudellisuus.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti