Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

"Uskoakseni kysymys elämän tarkoituksesta on useimmille latautunut, sitä ajattelee paljon
enemmän kuin haluaa, ja koska sitä ei halua myöntää ajattelevansa, sen torjuu laskemalla
leikkiä, ironisoimalla, naljailemalla tai provosoimalla."


Merete Mazzarella
Elämän tarkoitus
Tammi 2017


Pidän Mazzarellan tyylistä kirjoittaa, koska siitä huokuu "kodinomainen - arkipäiväisyys."
Mazzarella luo miellyttävän tunnelman siitäkin huolimatta, että hän kuvailee kirjassaan
ihmisluontoon liittyviä, hyvinkin rankkoja tapahtumia.


Mazzarellan mielestä maailmankuvamme on köyhtynyt. Hän lainaa tuntemattoman tekijän
oivaltavaa huomiota: "Jumala on kuollut, Marx on kuollut, enkä minäkään voi kovin hyvin."


Mazzarella löytää kolme syytä, joiden vuoksi tämä köyhtyminen on tapahtunut: uusi ihmiskuva,
individualismi ja globalisaatio.


Eksistentiaaliseen pohdintaansa liittyen hän kutsuu paikalle filosofi Thomas Nagelin, joka on
todennut: "Oma olemassaoloni tai kenen tahansa muun ihmisen olemassaolo on täysin
perusteetonta."


"Minun elämäni jatkumiselle voi olla jokin syy nyt kun olen täällä, mutta ei yhtäkään syytä,
minkä takia minun olisi ylipäänsä pitänyt syntyä: ilman minua maailma ei olisi yhtään
huonompi, eikä minua todellakaan olisi kaivattu."


Mazzarellan kommentoi meidän kaikkien puolesta: "Tämä oivallus on niin syvä narsistinen
loukkaus, ettei sitä tahdo millään ymmärtää."


Mazzarellan ajatus on, että sattuma, kohtalo ja valinnat nivoutuvat erottamattomasti toisiinsa.


"Kysymättä tapahtuvat asiat voivat muuttaa ihmisen elämän, hän voi valita mahdollisimman
huolellisesti ja silti tehdä pahaa, sillä valinnat tehdään tässä ja nyt eikä niiden seurauksia
pysty koskaan täysin ennakoimaan."


Pahuuden ilmentymälle Mazzarella antaa meidän omat kasvomme:


"Se, että pahuus saa niin suuren sijan maailmassa, ei riipu niinkään pahojen ihmisten
paljoudesta kuin passiivisten, välinpitämättömien, itsekeskeisten ihmisten määrästä."


Hän huomauttaa vielä, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan nimenomaan
välinpitämättömyys.


Itseanalyyttisissä pohdinnoissaan Mazzarella tekee seuraavan kaltaisia johtopäätöksiä:


"Minun iässäni voi olla tarpeen muistuttaa itselleen, että asiat voidaan tehdä hyvin, vaikka
ne tehtäisiin aivan toisella tavalla kuin itse tekisi. Ylipäätään voi olla tarpeen muistuttaa
itselleen, että saattaa hyvinkin olla väärässä."


Merete Mazzarellan laajakatseisuus, hänen perehtyneisyytensä kirjallisuuteen ja
elämänfilosofiaan on kadehdittavaa tasoa.


                                                                                                          Markku Laitinen