"Köyhyys ja kurjuus, joissa rasitusta seuraa virkistymisen sijaan vain surkeus, voivat olla
tasapainoa horjuttavia tekijöitä."
"Toisaalta sellaisia voivat olla myös suuret rikkaudet ja täysin ponnistuksista vapaa elämä,
jossa ihminen uupumisen sijaan tylsistyy."
(Hannah Arendt))
Yhteiskunta, jossa nämä kaksi ääripäätä ovat vallitsevia, ajautuu kaaottiseen tilaan, jossa
"veli veljeään lyö."
Varallisuuden voimakas keskittyminen vain harvojen käsiin ja samanaikainen "massojen
köyhtyminen" avaa "helvetin portit."
Köyhyys ja kurjuus, joka ei vähene ponnistelemalla aiheuttaa katkeruutta. Rikkaat, jotka
karkottavat huvittelemalla tylsistymistään, näyttäytyvät ylimielisinä öykkäreinä.
Populismi saa ilmaa siipiensä alle ja vallanhimosta sairaat ihmiset käyttävät tilaisuutta
hyväkseen, alkaa syyllisten etsintä.
Köyhtynyt kansanjoukko, jolla ei ole enää mitään menetettävää seuraa ketä tahansa "johtajaa",
jos tämä kykenee nimeämään syylliset.
30-luku antaa historiallisen esimerkin, jota ei liene tarvitse tässä esitellä. Köyhän ja rikkaan
välinen juopa aiheuttaa kolmannen osapuolen tuhon.
Nyt kaikki syylliset löytyvät kaikkialla samasta joukosta, maahanmuuttajista. Jopa aiemmin
tulleet, vaurastuneet maahanmuuttajat näkevät uusien tulokkaiden olevan "pahoja."
Köyhän sormi, joka osoitti rikkaiden suuntaan, onkin yhtä-äkkiä tökätty maahanmuuttajan
rintaan.
Varakkaat jatkavat varakkuuden ja vallan suomin etuoikeuksin entiseen tapaan, he kasaavat
varallisuutta ja vihjailevat kansan köyhtyvän, koska maahanmuutto syö varoja.
Yhteinen "vihollinen" yhdistää kansan. Rakennamme yhdessä "muurin." Ajamme pahan pois.
Elämme yhteisessä harhassa, kunnes kaikki tuhoutuu.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti