Kaikki tämä touhuaminen, onko se aivan joutavaa?

"Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, et voi sanoa käyttäneesi
aikaasi hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen." (Dostojevski)


Koen olevani hyvässä seurassa, kun itse Dostojevskikin halusi intohimoisesti tutkia ihmisen salaisuutta. Me vain painimme eri sarjassa.


Psykoanalyysi, psykiatria ja filosofia, sekä maailmankirjallisuus ovat kaikki saman aiheen
kimpussa - ihmistutkimus ja elämän merkityksellisyyden pohtiminen kiehtoo.


Suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy suuri filosofi: Konsta Pylkkänen, ihmettelyn mestari. Näitä
kannonnokassa istuvia ihmettelijöitä on elävässä todellisuudessakin.


Ristiriitaisuus ja ongelmallisuus, sisäisen maailmani epämääräisyys, saavat minutkin yhä
uudelleen istahtamaan kannonnokkaan.


Kuka minä olen ja mitä minä täällä teen? Mikä tarkoitus elämälläni on? Mitä merkitystä tällä
kaikella on?


Ihmiset ympärilläni, keitä he ovat? Ja millä asialla he ovat? Elämänkaari, syntymästä kuolemaan
ja siinä välissä kaikki tämä touhuaminen, onko se aivan joutavaa?


Vastaukset ovat vähissä, mutta kyseleminen on tärkeää, se antaa jo itsessään hämmästeltävää
ja luo jonkinlaisen merkityksen tälle maailmassa ololle.


                                                                                                       Markku Laitinen