"Huijarisyndroomaksi kutsutaan sisäistä tunnetta, ettei kaikista onnistumisistaan huolimatta
usko osaavansa oikeasti."
Tiina Ekman
Huijarisyndrooma
Minerva Kustannus 2017
"Hänellä on voimakas sisäinen kokemus omasta osaamattomuudestaan,vaikka muut ympärillä
ovat päinvastaista mieltä." Näin kuvailee huijarisyndrooman sisältöä Tiina Ekman, jonka
kirjasta löytyy myös kuusi erilaista Huijarille tyypillistä toimintamallia:
Työriippuvuus, maaginen ajattelu, korostunut vaatimattomuus, sosiaalinen miellyttäminen,
ylimukautuminen sekä imitointi ja matkiminen.
Ekmanin haastattelemien huijarisyndrooman omaavien henkilöiden taustalta löytyi
samankaltaisia, lapsuuteen liittyviä kokemuksia: Pelkoa, epäluottamusta ja epävarmuutta.
"Vanhemman psyykkinen epävakaisuus, päihdeongelma tai vaativuus oli keskeinen
turvattomuutta aiheuttanut tekijä", kertoo Ekman.
Yksi huijariajattelun tyypillinen piirre on Ekmanin mukaan: tarve olla paras siinä, mitä tekee.
"Huijareilla on usein myös tiedostamaton supersankarifantasia. Kaiken pitäisi onnistua
helposti ja virheettä, jos näin ei käy, se todistaa kelvottomuutta ja osaamattomuutta."
Tiina Ekmanin kirjasta moni tavoittaa itsensä, kuten seuraavasta ilmenee: "Huijarin sisäinen
taistelu on usein kamppailua piiloutumisen ja näkymisen välillä. Hän häpeää huijariuuttaan
ja haluaa piilottaa häpeänsä, ja samalla hänellä on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.
Tällainen sisäinen ristiriita aiheuttaa ahdistusta ja uupumusta."
Ekmanin kirjan sanoma on selkeä. Asia tulee ymmärretyksi, vaikka ei tuntisikaan mielen
psyykkisiä toimintoja.
Nimike huijarisyndrooma sen sijaan tuntuu häiritsevältä. Tulee mieleen medikalisointi, eli
tarve diaknosoida aika tavallinen, ihmiselämään liittyvä kokemus.
Huijariajattelu voi kuitenkin olla siinä määrin elämää häiritsevä tekijä, että se ansaitsee tulla
kuvailluksi.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti