Lumivalkea paperi sanoi: Minut luotiin puhtaaksi ja minä pysyn puhtaana ikuisesti. Haluaisin
tulla mielummin poltetuksi ja muuttua valkoiseksi tuhkaksi kuin kärsiä pimeyden kosketuksesta
tai epäpuhtaan läheisyydestä.
Mustepullo kuuli mitä paperi sanoi ja se nauroi pimeässä sydämessään, mutta ei koskaan
uskaltanut lähestyä paperia. Ja värikynät kuulivat myöskin sen puhuvan eivätkä nekään koskaan
uskaltaneet mennä sen lähelle.
Ja niinpä lumivalkea paperi pysyi todellakin tahrattomana ja puhtaana - tahrattomana ja
puhtaana - mutta tyhjänä. (Kahlil Gibran)
Tämä symboliikkaa tihkuva pieni tarina herättää henkiin sellaisenkin ajatuksen, että
suojautumalla kaikkia vaaroja vastaan, ihminen ehkä pysyy "tahrattomana ja puhtaana, mutta tyhjänä."
Ota riski, huudahtaa rohkeutta kylvävä. Jos noudatamme tätä ohjetta, niin saatamme haavoittua,
kärsiä ja tulla onnettomiksi, mutta yhtä hyvin meistä voi tulla onnellisia ja elämänhaluisia.
Jos jäämme "portaita lakaisemaan", niin sorrumme helposti kateuteen ja katkeruuteen. Toiset
onnistuvat, minulla ei ole tuuria.
Onnistua voi vain kokeilemalla ja yrittämällä. Ja mukaan on hyvä ottaa ajatus siitä, että tärkeintä
on matkanteko, prosessi, tekeminen - ja se mahdollinen hyvä mitä siitä seuraa, on vain bonusta,
lisäarvoa.
Ja ikään kuin muistutuksena Jean Paul Sartre haluaa vielä sanoa: "Me emme voi ottaa
korttejamme pois pelistä. Vaikka pysyisimme äänettöminä ja mykkinä kuin kivet, niin meidän
osallistumattomuutemmekin on teko."
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti