"Jos tilanteessa, jossa joku koettaa murskata mielenrauhasi, et vastaakaan pahaan pahalla, vaan
koetat säilyttää sisäisen tyyneytesi ja horjumattomuutesi, huomaat kykeneväsi nousemaan
tilanteen yläpuolelle. Pystyt tarkkailemaan kiukkuista henkilöä ymmärtäen, että hänellä saattaa
olla raskaita ongelmia elämässään. Kykenet silloin tuntemaan suurta myötätuntoa häntä kohtaan
ja antamaan hänelle ystävällistä, rauhallista ja lohduttavaa palautetta, vaikka hän olisi miten
riidanhaluinen tahansa. Havaitset, että hän on päihtynyt vihan myrkyllisestä väkijuomasta - mutta
siitä huolimatta hän on sinun ystäväsi." (Tuntematon)
Ylläolevia ohjeita on vaikea noudattaa, mikäli oma tunteiden hallinta on lapsen tasolla. Jos
provosoituu jokaisesta mielenilmauksesta, on lapsen tasolla.
Jos taas on omasta mielestään oikeutettu jatkuvaan "räjähtelyyn", raivoamiseen, silmittömään huutamiseen ja jopa väkivaltaisiin purkauksiin, niin tarvitsee pikaista apua.
Mikäli "vaatii" toisilta ymmärrystä tunteidensa hallitsemattomille purkauksille, on itsekäs, ehkä
narsistisiakin piirteitä omaava.
Lapselle on täysin sallittua olla avuton omien tunteidensa kanssa, aikuisen kohdalla tämä on
merkki tunnetason lapsenomaisuudesta.
Kukaan ei ole täydellinen tässäkään lajissa, mutta jos on ollut kymmeniä vuosia aikaa harjoitella,
niin tunneilmaisun täytyisi jo olla parempaa kuin kolmevuotiaana.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti