"Filosofian voima on hartaudessa, totuuden tunnossa, alkuperäisyyden innoituksessa ja
toiminnassa niiden asioiden hyväksi, jotka tuntuvat oikeilta."
Toivo Salosen kirjasta: Ihmisen idea, Lapin yliopistokustannus 2010, löytyy kuvaus siitä mitä
filosofia on arkisessa syvällisyydessään.
Filosofian voima nousee mielenliikutuksesta. Filosofia elää tunteessa ja tunteena. Tunne voi
ilmetä lämpimänä mukana olemisena, viileänä älyllisyytenä tai alakuloisena surumielisyytenä
ja sykähdyttävänä oivalluksena siitä välttämättömyydestä ja lopullisuudesta, jolle ihminen ei
itse voi mitään.
Filosofia on Elämän filosofiaa. Suru, tuska, murhe, ilo, onni, ahdistus, syntymä ja kuolema
ovat filosofiaa elähdyttäviä kokemuksia.
Filosofian harrastuksessa keskeistä on pyyteettömyys, jopa nöyryys, nöyryys suurten
kysymysten edessä, nöyryys totuuden edessä.
Filosofian harrastaja varaa itselleen oikeuden päättää, onko hän ihmisten edessä harras, nöyrä,
kuuliainen ja kiltti vai onko hän tarvittaessa julkea, hirveä ja hävytön.
Filosofia harrastaja, filosofian ystävä tavoittelee hyvää, kaunista ja oikeaa. Jos hän
pyrkimyksissään erehtyy, olkoon erehtyminen silloin kunniallista.
Hän on toiminut oman jatkuvasti etsivän ymmärryksensä, totuuden tuntonsa ja rohkeutensa
mukaan. Rohkealla filosofian ystävällä on luovuttamaton oikeus erehtyä.
Hän valitsee itse sanansa, sävyttää lauseensa ja myös vaikenee, kun puheensorina kiihtyy ja
älyllisen keskustelun edellytykset katoavat.
Filosofia ei tavoittele erikoisuutta, kummallisuuksia eikä etsi loistoa ja menestystä. Ikuinen
filosofia on yleisyydessään yksilöllisen uhmakkuuden, halujen täyttymyksen ja
etupyrkimysten tuolla puolen.
Toivo Salosen filosofia on niin kovin inhimillistä, että se sopii meistä jokaiselle. Tällainen
puolimetsäläinenkin tuntee olevansa elämänfilosofi.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti