Köyhälistön kiukku.

"Valtion tehtävä on suojella rikkaita köyhiltä tai suojella niitä, joilla on jonkin verran omaisuutta
niiltä, joilla sitä ei ole lainkaan."  (Adam Smith)


Äärioikeistolaisen, uusliberalistisen ajattelutavan omaksuneet ovat Adam Smithin kanssa
täsmälleen samaa mieltä. Suomessa hallituskin on liittynyt samaan kastiin.


Köyhistä tulee aina jossain vaiheessa kiukkuisia, varsinkin jos heitä halveksitaan, heitä kohtaan
ollaan ylimielisiä tai koppavia.


Köyhälistön kiukku voi muuttua vihaksi josta ei hyvää seuraa. Kun mitään hävittävää ei enää ole
on aivan sama vaikka aletaan "heitellä kiviä". Näin tapahtuu jo useissa Euroopankin maissa.


Kun puolet nuorista "istuu" työttöminä katujen reunamilla, on vain ajan kysymys milloin joku
keksii, että "otetaan jos ei anneta".


Adam Smith ohjeistaa tässä vaiheessa valtaapitäviä ja vaatii, että valtion on huolehdittava
ainakin rikkaistaan, etteivät he joudu kohteeksi.


Koska köyhistä huolehtiminen on jo lopetettu, löytyy valtiolta resursseja joilla huolehditaan
varakkaan väestönosan turvallisuudesta.


Hyvää vappua!
                                                                                                            Markku Laitinen


   

Kun kateuteni nostaa päätään.

"Älä kadehdi naapurisi onnea, sillä
et tiedä hänen salaista suruaan."
                                                   (Tuntematon)


Kirjoittajan nimen olen harmikseni unohtanut, mutta itse ajatus on syöpynyt syvälle mieleeni.
Runomuotoisen ajatelman sanat ovat lohduttaneet minua, kun kateuteni nostaa päätään. Kateus
on minulle yhtä tuttu asia kuin päivittäinen ruokailu.


Olen ollut väärässä ajatellessani, että on olemassa ihmisiä jotka ovat aina onnekkaita, onnellisia
ja hyvinvoivia. En ole (köyhänä) käsittänyt, että rikkaankin elämässä voi olla varjopuoli. Olen
kyennyt vain kadehtimaan.


En kuitenkaan hekumoi ajatuksella, että on olemassa "salainen suru" tai varjopuoli, joiden
avulla oma kateuteni lievittyisi.


Pikemminkin yritän ymmärtää, ettei kukaan voi välttää elämän todellisuutta, onnen ja
onnettomuuden - terveyden ja sairauden - käsikkäisyyttä, eikä sattumanvaraisuutta, jolle
altistumme joka päivä.


Kun tähän lisää sen, että kuolema vaanii meitä joka hetki, niin hupsista, voin hetken olla
tyytyväinen ja hetkellisesti kateudesta vapaa.


Minä elän
                                                                                                                     Markku Laitinen












 

Narsismia ja läheisriippuvuutta.

"Narsismin taustalta löytyy läheisriippuvuutta ja läheisriippuvuuden taustalta narsismia.
Molemmissa on kyse itsetunnon heikkoudesta ja epävarmuudesta. Molemmissa on kyse
torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelosta. Molemmat ovat jääneet lapsuudessaan vaille
vanhempien ja muiden läheisten totuudenmukaista ja aitoa ihailua, kannustusta ja rohkaisua.
Molemmat ovat jo varhain kadottaneet kosketuksen todelliseen itseensä, koska heidän on
muita miellyttääkseen ja hyväksyntää saadakseen pitänyt peittää todellinen ja aito minuus."
(Ben Malinen)


Narsismi ja läheisriippuvuus on ollut satojen kirjojen ja tuhansien tutkijoiden aiheena. Aika
ajoin on ollut "muodikastakin" käyttää kyseisiä termejä. Harva on kyennyt Malisen tavoin taustoittamaan mistä oikeasti on kyse.


Narsismia ja läheisriippuvuutta ilmenee meissä kaikissa, Malinen toivottaa ne tervetulleiksi,
kunhan niihin ei liity sairaalloisia (vaikeasti rajattava?), ihmisen itsensä ja ympäristön kannalta haitallisia piirteitä.


Tuomitsevia katseita on helppo luoda, mutta hyvän psykiatrin - psykoanalyytikon tehtävänä
on myös hakea ymmärrystä, ja juuri niin Malinenkin tässä toimii.


Ehkä voimme oppia jotain näistä Malisen ajatuksista.


                                                                                                                Markku Laitinen

Hyväksikäyttöä.

Selvännäkijä ratkaisee ongelmasi yhdellä puhelinsoitolla. Enkelinäkijämeedio, empaattinen
näkijä, intuitiivinen näkijä... Yhteinen tekijä näille ilmiöille on puhelun hinta, yli kaksi euroa
minuutti. Numerotkin ovat lähes identtisiä, mitä meidän tulisi tästä ajatella?


Että kysymyksessä on hädänalaisen ihmisen hyväksikäyttö. Ahdinkoon ajautunut ihminen
yrittää tarttua vaikka minkälaiseen oljenkorteen ja tämän ovat oivaltaneet muutamat
"idearikkaat" yrittäjät.


He palkkaavat "henkilökuntaa", joiden tehtävänä on toimia "näkijöinä", vastata kun puhelin soi.
Nämä vastaajat opetetaan kuuntelemaan ja poimimaan kuulemastaan oleellinen, jonka jälkeen
he "kaavanmukaisesti" kertovat soittajalle sen mitä tämä halusikin kuulla.


Jos et usko niin tee koe, soita kyseisiin numeroihin, syötä "näkijälle pajunköyttä" ja katso,
hänen palautteensa sisältää juuri niitä asioita jotka hänelle valheena tarjosit. Toki saat mukana
"kuvia", joissa elämääsi tulee muutoksia..


On kysymys manipulaatioon perustuvasta rahankeruusta. Psyykkistä ja henkistä tuskaasi
käytetään hyväksi.  


Mielenterveys toimistot tarjoavat parempaa palvelua paljon halvemmalla. Saat oikeanlaista
tukea, eikä sinulle anneta perusteettomia lupauksia.


Ja ettei se kuuluisa lapsi menisi pesuveden mukana, niin on todettava, että mikäli sinulle
tarjotaan ilmaiseksi "näkijä palveluita", niin kyseessä saattaa olla henkilö, joka omaa
sellaista tietoutta mihin kaikilla ei ole pääsyä.


                                                                                                                 Markku Laitinen

Kirja oman aikakautensa radikaalista ajattelijasta.

"Totuuden salaaminen on ainoa tieteen tuntema säädyttömyys."


"Westermarckin vuonna 1891 ilmestynyt tutkimus avioliiton alkuperästä ja kehityksestä
käsittelee laajasti eri kulttuurien seksuaalikäytäntöjä. Avioliiton historia oli 1800-luvun
lopulla radikaali ja potentiaalisesti sokeeraava teos."


Niina Timosaari
EDVARD  WESTERMARCK
Totuuden etsijä
Gaudeamus 2017


Edvard Westermarck (1862-1939) oli sosiologi, sosiaaliantropologi ja moraalifilosofi. Hämmästyttävä sellainen, kuten Niina Timosaaren kirjasta käy ilmi.


Westermarckin luonteenpiirteitä on kuvailtu muun muassa tähän tapaan:
"Vaikka hän tunsi lukuisia silmäätekeviä, hän ei etsinyt heidän seuraansa tai ympäröinyt
itseään ihailijoilla, vaan viihtyi pikemminkin kansanihmisten seurassa. Vaikka Westermarck
oli sosiaalinen, hän valitsi seurassa tarkkailijan roolin, ja vain harva todella tunsi hänet."


Avioliiton historia oli Westermarckin elämän kohokohta, se saavutti valtavan suosion. Eräs
oudoksuttava piirre tähän liittyy, kirjoittaja eli itse elämänsä poikamiehenä.


Westermarckin moraalitutkimukset olivat kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja.Häntä on
kutsuttu muun muassa "moraalitieteen Darwiniksi" ja "etiikaan Einsteiniksi", huomauttaa
Timosaari.


Westermarckin moraalifilosofinen ajattelu kiteytyy Timosaaren kirjassa näin: "Pyyteettömyys
on sitä, että ihminen kutsuu jotakin tekoa hyväksi tai pahaksi riippumatta omista intresseistään.
Puolueettomuudella Westermarck viittaa puolestaan siihen, että yksilö pitää jotakin tekoa
hyvänä tai pahana riippumatta siitä, onko se tekijä ystävä vai vihollinen."


Westermarckin voisi sanoa olleen myös ristiriidassa itsensä kanssa. Syynä on hänen
myötämielisyytensä eugeniikkaa, rodunjalostusoppia, kohtaan.


Moraalifilosofiaan ehkäpä sopimattomalla tavalla Westermarck ehdotti, että avioliittoon
pyrkivien tulisi saada lääkärin suostumus aikeilleen. Taustalla oli tarkoitus estää "kelvottomien"
yksilöiden lisääntyminen.


Timosaari esittelee kirjassaan henkilön, joka on ainakin allekirjoittaneelle jäänyt lähes
tuntemattomaksi, huolimatta siitä, että hän oli kansainvälisestikin hyvin arvostettu


Radikaali ja toisinajattelija, ovat sanoja jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun lähtee
kuvailemaan oman lukukokemustaan henkilöstä, joka "hyökkäsi kristinuskon vaikutuksesta
syntyneitä - lakeja vastaan syyttäen niitä esimerkiksi järjettömiksi, epäinhimillisiksi ja
yksilönvapauksien vastaisiksi".


Westermarckin "pelottomuus" tulee esiin monella tavalla: Hän puhui ja kirjoitti naisten
oikeuksien puolesta. Hän puolusti julkisesti homoja, joita tuolloin vielä tuomittiin
vankeusrangaistuksiin.


Taistelu totuuden puolesta tekopyhyyttä ja näennäistietoa vastaan, oli Timosaaren mukaan
Westermarckin ajattelun ydintä. "Hän tarkasteli arkaluontoisiakin sukupuoleen ja
seksuaalisuuteen liittyviä teemoja tieteellisesti, pyrkiessään vapauttamaan ne sovinnaisuuden
ja kristillisen perinteen vaikutuksesta."


Ehkäpä Westermarck olikin jollain muotoa myös oman aikakautensa "hippi", eikä pelkästään
kuivahko tiedemies.


                                                                                            Markku Laitinen                                   

Pure hammasta.

"Olen ottanut useita syrjäaskeleita paneutumalla asioihin, jotka ympäröivät kipuani tai
surullisuuttani, tuntematta koskaan varsinaista tunnetta. Jos joku kysyy minulta, miltä
minusta tuntuu, päädyn toistuvasti kertomaan kipuni olosuhteista, mutta en tunne sitä.
Vaikka pelkäämme sitä, tunteidemme tunteminen on ainoa selvä ja suora tie, jolla
vapautamme sydämemme kivusta."  (Mark Nepo)


Fyysistä kipua ja henkistä tuskaa saa maistella jokainen ihmisolento. Mutta se, kuinka niistä
tunnetasolla kerromme poikkeaa toisistaan.


Kun ihminen kärsii, ovat kyyneleet selvin ulkoinen merkki jonka havaitsemme, siinä hetkessä
ei sanoja välttämättä tarvita.


Pure hammasta, on neuvo jonka olemme kuulleet ja sisäistäneet. Se kieltää meitä tuntemasta
ja käskee tukahduttamaan kivuliaat tunnekokemuksemme.


Meistä tulee kylmäsydämisiä, emme hyväksy omia tunteitamme ja väheksymme toistenkin
kokemia tunteita.


Herkkävaistoisille ihmisille sen kaltainen yhteisö, jossa tunteiden ilmaiseminen on kiellettyä,
on katastrofi.


Jos oma herkkyys ja koko rikas tunnemaailma täytyy piilottaa ympäristöltä, ihmisestä tulee
häpeäkuorman kantaja.


                                                                                                            Markku Laitinen

Valtaan kynsin hampain.

"Vallantahto ei ole vahvojen luonteenpiirre, niin kuin modernin ajan filosofit Hobbesista
Nietzsheen ylistäen tai tuomiten totesivat, vaan se kuuluu kateuden ja ahneuden tavoin
pikemminkin heikkojen paheisiin ja saattaa jopa olla vaarallisin niistä." (Hannah Arendt)


Tarvitsee vain kääntää katseensa Yhdysvaltoihin, niin ymmärtää mitä Arendt tarkoittaa. Myös
Euroopassa meneillään olevissa ja tulevissa vaaleissa ilmiö on nähtävissä.


Valtaa kynsin hampain hamuavat eivät ole aina selvillä omista motiiveistaan. He myös
manipuloivat äänestäjiä uskotellen, että heidän pyrkimyksensä ovat "jaloja".


Heillä on kyky "haistaa" ajan henki, sen myötä he puhuvat niistä asioista, tapahtumista ja
tulevaisuuden näkymistä, joita kansa haluaa kuulla.


Ja tosiasiassa heidän motivaationsa lähde on narsistinen. Arendtin mainitsemat paheet
kannustavat heitä eteenpäin.


He saattavat olla valtaan noustuaan vaarallisia, kuten historia osoittaa. Vastustajat ja arvostelijat
saavat tuntea nahoissaan heidän leppymättömän vihansa.


Suuruudenhulluus on vallantunteen sokaisemalle yhtä todennäköinen "tauti", kuin flunssa
tavalliselle ihmiselle.


Psykologisia soveltuvuustestejä ei tehdä niille, jotka pyrkivät korkeimpiin virkoihin. Maansa
johtajaksikin voi päästä, vaikka olisi suurella todennäköisyydellä, patologinen narsisti,
sosiopaatti tai muulla tavoin psyykkisesti soveltumaton kyseiseen tehtävään.


                                                                                                              Markku Laitinen

Luo katseensa alas ja kääntää kasvonsa poispäin.

"Kun äiti ei vastaa vauvan lähentymisyrityksiin, vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää
kasvonsa poispäin. Epäonnistuminen hyväksyvän vastavuoroisuuden odotuksissa laukaisee
myöhemminkin häpeän. Häpeä koetaan eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi joka käynnistää
monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä."  (Esko Rechardt, Pentti Ikonen)


Hän oli koko elämänsä ajan tavoitellut hyväksyntää, etsinyt ihmistä, johon voisi luottaa. Hänen
kaipauksensa jäi usein kaukokaipuuksi.


Rakkauden nälkä piinasi häntä. Vapisten hän lähestyi ihastuksensa kohdetta. Kääntyi pois
hyvissä ajoin ja häpesi itseään.


Hän lakkasi yrittämästä, tyytyi kohtaloonsa ja selitti itselleen, ettei tarvitse ketään.


                                                                                                            Markku Laitinen

Ei sitä tiedä onko se onni vai onnettomuus.

Eräässä vanhassa tarinassa siirrytään tapahtumasta toiseen ja aina todetaan, että ei sitä tiedä
onko se onni vai onnettomuus.


Elämässä voi hyvinkin käydä niin, että se mitä ensin kuvittelimme pelkäksi onnettomuudeksi
olikin onni.


Monet ihmiset ovat kertoneet: Jäätyäni työttömäksi luulin maailman romahtavan, mutta toisin
kävi. Nyt olen ihanneammatissani, työni on elämäntarkoituksellista. Voin hyvällä syyllä
sanoa: kiitos potkuista.


Onni vai onnettomuus? Emme voi sitä tietää ennen kuin jokin ennalta arvaamaton seikka
osuu kohdallemme ja pakottaa meidät elämän muutokseen.


Yksipuolinen näkökulma, joka ennakoi - nyt tulee katastrofi - lamaannuttaa. Mutta jos
voimme liittää sisäiseen puheeseemme ajatuksen, että ei sitä tiedä onko tämä onni vai
onnettomuus, niin olemme jo selviytymisen tiellä.


On olemassa elämän tapahtumia joista voidaan sanoa: se on onnettomuus. Harva syöpää
sairastava kyselee, että oliko tämä onni vai onnettomuus.


Mutta monissa asioissa tuo kysyvä lause on paikallaan. Sen avulla herätämme henkiin
toivon pilkahduksen.


                                                                                                        Markku Laitinen

Ajatus kohdallaan.

KPV Akatemian valmentajalla, Aki Lyyskillä on ajatus kohdallaan. Hän haluaa kasvattaa
jalkapallojoukkueensa nuorista pelaajista kunnon miehiä myös kentän ulkopuolella.
(Keskipohjanmaa lehti 19.4.)


Nuoret pelaajat vierailevat Keskipohjanmaan keskussairaalan lastenosastolla "hoitotehtävissä".
He leikittävät lapsia joiden elämä ei ole käynnistynyt toivotulla tavalla. Nuoret miehet oppivat
ettei elämä ole kaikkien kohdalla itsestään selvyys.


Kasvaa hyväksi pelaajaksi ei aina tarkoita, että kasvaisi automaattisesti hyväksi ihmiseksi.
Lyyski on oivaltanut tämän asian ja haluaa muuttaa käytäntöä.


On tunnettua, että urheilevat nuoret oppivat muun muassa sosiaalisiksi, toisia huomioon
ottaviksi ja yhteisöllisiksi varsinkin joukkuelajien parissa.


Yhtä tunnettua on sekin, että joukkuelajien parissa kasvaneista jotkut yksilöt kehittyvät
hyvinkin itsekkäiksi, sovinistisiksi "mulkuiksi", joiden kielenkäyttö muistuttaa "sitä ihtiään".


Lyyskin idea voi kantaa hedelmää juuri heidän kohdallaan. Empatiakyky saattaa kehittyä
yllättävällä tavalla, kun kokee voivansa auttaa "hädässä" olevaa.


Maailma tarvitsee Lyyskin kaltaisia ennakkoluulottomia ihmisiä, joiden katsantokanta on
inhimillisyys vetoinen.


Ottakaa muutkin nuorten parissa työskentelevät Lyyskin ideasta mallia, niin maailma pelastuu.


                                                                                                              Markku Laitinen

Lapsen luottavaisuus säilyy.

"Ihanteellisen kehitysprosessin seurauksena uusi kokemus epäitsekkäästi rakastavasta
äidillisestä tai isällisestä läsnäolosta sisäistyy osaksi lapsen sisäistä psyykkistä rakennetta.
Siitä muodostuu välittävää ja huolehtivaa rakkautta mielen sisälle säteilevä sisäinen objekti.
Sen varassa voi uskaltautua elämän myrskyävälle merelle silloinkin, kun äiti tai isä ei enää
ole huolehtimassa."  (Matti Hyrck)


Matti Hyrck kuvailee kauniisti sen, mitä me kaikki kaipaamme. Turvallinen, huolehtiva ja
rakastava, "sisään rakentunut" mielikuva vanhemmista saattelemassa meitä.


Lapsen luottavaisuus säilyy läpi elämän heissä, jotka ovat saaneet matkaevääkseen tarpeellisen
määrän rakkaudellista huolenpitoa.


Tiedän, että on olemassa vanhempia jotka toimivat Hyrckin kuvaamalla tavalla, sellaista olen
saanut seurata hyvinkin läheltä ja olen siitä onnellinen.


Myös te muut, joilla on vielä mahdollisuus tarjota lapsillenne nämä "onnen eväät", tehkää se.


                                                                                                                  Markku Laitinen

Olemme vapaita valon lapsia.

"Kärsimyksen vaatteet,
jotka ovat pukeneet sinua vuodesta toiseen,
kuluvat kerran riekaleiksi
niin kuin lumi keväisillä oksilla.
Elämän nurmi alkaa nousta,
saat tuntea sen kosketuksen jalkojesi alla
ja kuin äidin ompelema kesäinen mekko
pukeutuu toivo sinun yllesi.
Ethän pelkää enää, ethän hätäile,
tiesi kierrokset päättyvät
kuin siementen lento pitkässä tuulessa.
Ne ovat kirkkaat huomenna, ne tuoksuvat,
                                 maasta nousseet."
(Niilo Rauhala)


Rauhalan runo sopii pääsiäisen teemaan. Runo tuo lohdun kärsiville ja herättää toivon. Runo
opastaa myös valmistautumaan viimeiseen hetkeen, joka näyttäytyy kauniina, uuden alkuna.


Ovia sulkeutuu takanamme ja ovia aukeaa edessämme, kunnes saavumme ovelle, jonka jälkeen
emme enää katso eteen emmekä taakse.


Olemme vapaita valon lapsia.


                                                                                                                    Markku Laitinen

Tätä me kutsumme elämäksi.

"Ainoa asia mitä ihmiset katuvat on, etteivät he ole eläneet tarpeeksi rohkeasti, kuunnelleet
sydäntään herkemmin eivätkä rakastaneet riittävästi. Mikään muu ei ole tärkeämpää."
(Ted Hughes)

Elämme varovasti ettei vain mikään satuttaisi meitä. Kuljemme sydän "kylmänä" ettemme haavoittuisi.


Rakennamme "muurin" johon kaikki lähentymisyritykset pysähtyvät. Jätämme välimatkaa,
ettei kukaan ryhtyisi kulkemaan vierellämme.


Kuivatamme kyyneleet, emmekä anna suun lausua lempeitä sanoja. Kavahdamme kosketusta.


Tätä me kutsumme elämäksi.


                                                                                                      Markku Laitinen






 

Aika kuluu ja kohta on ilta.

"On vain nyt. Emme ole "matkalla" minnekään, vaikka niin uskommekin. Mikään hetki ei
koskaan tule olemaan tätä hetkeä rikkaampi. Vaikka haluamme kuvitella, että jokin hetki tulevaisuudessa olisi tätä hetkeä miellyttävämpi tai vähemmän miellyttävä, me emme todella
voi tietää varmuudella. Mitä tahansa tulevaisuus tuo tullessaan, se ei ole se mitä odotat tai
ajattelet sen olevan. Ja kun tulevaisuus on tässä, sekin on nyt. Myös silloin se voi helposti
jäädä meiltä huomaamatta, aivan yhtä helposti kuin tämä hetki."  (Jon Kabat- Zinn)




Elämän täyttymystä odotellessa, elämä valuu sormien läpi aivan huomaamatta. Joskus -
jossain - tuolla - ajattelevan polulla tuleekin vastaan kuuluisa, viikatemies.


Tämän hetken eläminen, sellaisena kuin se näyttäytyy, on vaikeaa. Kaikenlainen "napina ja
nurina" täyttää mielen. Kaipaamme jatkuvasti johonkin miellyttävämpään hetkeen ja aikaan.


On vain nyt, ajattelun harjoittaminen pelastaisi monta arkipäivää. Mutta ainakin tässä istuu
henkilö, jonka mielestä - "puuro on taas kylmää ja voisilmä on liian pieni" - kaikkina muina
päivinä, paitsi...


Niin milloin se tyytyväisyys "tähän hetkeen" ilmestyy? Sitä odotellessa, aika kuluu ja kohta
on ilta..


                                                                                                               Markku Laitinen

Ja niin tapahtuu jatkossakin.

"Jos ihmisellä on vaikea tehtävä suoritettavanaan ja hän kiinnittää huomiota, vain edessään
oleviin vaikeuksiin, on epätodennäköistä, että hän onnistuisi tekemään sitä lainkaan. Aivan
samoin jos hän huomaa olevansa vaikeassa tilanteessa ja kiinnittää huomiota vain sen
vaikeuksiin, on hyvin epätodennäköistä että hän selviää siitä."   (Tuntematon)


Siinä on niin monta mutkaa, että olkoon koko homma. Jos tuo kuulosti tutulta, niin kuulut
ryhmään, joka "kiinnittää huomionsa vain edessään oleviin vaikeuksiin."


Tästä ei selviä millään, olisi parempi kuolla pois. Jos äskeinen hokema tuntui kotoisalta, niin
kuulut ryhmään: "on hyvin epätodennäköistä että hän selviää siitä."


Tosiasiassa ihminen kykenee suoriutumaan hyvinkin vaikeista tehtävistä ja selviytymään lähes
epätoivoisista tilanteista.


Ihmisellä on uskomattomia voimavaroja. Jo pienikin valonpilkahdus voi herättää toivon
paremmasta.


Kuka tahansa joka tarkastelee omaa elämäänsä taaksepäin, näkee itsensä selviytyjänä. Matkan
varrella olleet "ylittämättömät" esteet on tullut ylitettyä.


Ja niin tapahtuu jatkossakin, että kykenemme vaeltamaan läpi "risukon"-  halki "rämeikön".
Saapuaksemme jälleen auringonpaisteiselle rannalle.


                                                                                                             Markku Laitinen

Hienovarainen hyväntahtoisuus.

Mosambikilainen tarina:
Apina käveli joen rannalla. Katsoessaan veteen se näki ensimmäistä kertaa elämässään kalan ja
huolestui kovasti. "Tuo raukkahan hukkuu", se ajatteli, kiskoi kalan päättäväisesti kuiville, laski
sen maahan jalkojensa juureen ja seurasi sitä silmä kovana. Kala sätki vimmatusti, mikä sai
apinan toiveikkaaksi. "Nyt se alkaa piristyä", apina sanoi itsekseen. Hetken kuluttua kala heitti
henkensä ja apinaa suretti. "Olisi pitänyt pelastaa se aikaisemmin", se tuumi.


Hyväntahtoinen avuliaisuus saattaa joissakin tapauksissa koitua autettavan kohtaloksi. Monet
kehitysaputarinatkin ovat valitettavasti outoja. Karrikoiden voisi sanoa, että viedään villapaitoja
sinne missä kärvistellään 45 asteen lämpötiloissa.


Ylimielinen asenne ja kaikkitietävyys estää kysymästä, että mitä te tarvitsette ja kaipaatte?
Koska ei kysytä niin tehdään onnettomia valintoja ja toimitetaan hätäapuna sellaistakin
mistä ei ole oikeasti apua.


Hyväntahtoisuus voi näyttäytyä myös yksilöllisissä tilanteissa vääristynein kasvoin. Riennetään
kovaa kyytiä avuksi, hosutaan ja häärätään "avuntarvitsijan" ympärillä, vaikka tämä ilmoittaisi,
että nyt riittää. Hyväntahtoinen auttaja ei kunnioita "potilasta", eikä ota huomioon tämän
itsemääräämisoikeutta.


Hyväntahtoinen ihminen saattaa jopa loukkaantua, jos hänen "apunsa" ei kelpaa. Hän kokee
itse olevansa pyyteetön hyväntekijä ja ottaa "nokkiinsa", jos hänen toimensa kyseenalaistetaan.


Tarvitsetko apua ja millä tavalla voin auttaa? Ovat peruskysymyksiä jotka tulisi esittää aina
ennen kuin ryhdytään auttamaan.


Hienovarainen hyväntahtoisuus ja auttaminen autettavan ehdoilla on kunnioitettavaa ja
kiitettävää toimintaa. Sellaiseen meidän tulisi pyrkiä.


                                                                                                      Markku Laitinen

Kirja nöyryytetyille.

"Kun ihminen kokee nöyryytyksen, hänestä tulee alemmuudentuntoinen ja masentunut, hän
häpeää ja aliarvioi itseään ja kokee itsensä pieneksi ja vähäiseksi."


Juhani Mattila
NÖYRYYTYS
Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä
ja uudelleen löytämisestä.
Kirjapaja 2017


Juhani Mattila toteaa kirjassaan, että esivanhempien kokemat pahat nöyryytykset heijastuvat
ainakin kolmanteen sukupolveen saakka, Nöyryytys ei ole leikin asia.


Vanhempi sukupolvi muistaa kuinka nöyryyttävältä tuntui käydä taittamassa itse ne risut, jotka
kohta viuhuivat pitkin takapuolta. Se kasvatti lähinnä vihaa.


Mattilan mielestä nöyryytys on psykofyysinen trauma. "Pahimmat traumat tapahtuvat
lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikutukset tuntuvat sekä mielessä että ruumiissa."


"Aina ne eivät korjaannu ilman hoitoa. Kipu tuntuu joka kerta, kun trauma palaa mieleen.
Muisto on magneetti, joka vetää ajatuksia puoleensa. Ikävä tapahtuma tunkee väkisinkin
mieleen eikä hevin suostu poistumaan sieltä", kertoo Mattila.


Mattila kuvailee elävästi nöyryytetyn psyykkistä kokemusta: "Torjuttuna ja häpäistynä ihminen
kokee aluksi olevansa totaalisen yksin. Hän ajattelee, ettei hän ansaitse enää muiden
arvonantoa. Muut ovat jossain kaukana, ikään kuin muurin toisella puolen. Eivätkä he ole siinä kuvitelmassa myötätuntoisia, vaan halveksivia ja syyttäviä, jopa ivallisia."


Mattila jatkaa kuvailemalla seuraamuksia:
"Kun ihminen on kokenut toistuvasti, ettei hänen olemassaolonsa ole hyväksyttyä, tulee
hänestä pelokas. Varsinkin uusissa tilanteissa hän on anteeksipyytävä. Hän ei luota siihen, että
hänet otetaan myönteisesti vastaan, koska hänen muistissaan ovat ne iskut, jotka ovat
aiheuttaneet hänelle kärsimystä ja vieneet omanarvontunteen."


Mattila haluaa kuitenkin huomauttaa: "Vaikka tulisi nöyryytetyksi, ihminen ei välttämättä
kadota omaa tahtoaan ja yrityshaluaan vaan hänessä kasvaa terve aggressio, joka antaa hänelle
voimavaroja kompensoida puutteensa. Tulee halu osoittaa itselle ja muille, että ei ole heikko ja
avuton vaan kykenee ottamaan opiksi ja kehittymään."


Juhani Mattila on psykiatrian erikoislääkärinä hyvin perillä ihmismielen monimuotoisista
tapahtumista. Hän antaa tietonsa julki niin, että me maallikotkin sen ymmärrämme.


Mattilan kirjasta moni löytää itsensä. Ja voi käydä niinkin, että omat "oireet" sanallistuvat
kirjan lukijalle.


                                                                                                        Markku Laitinen


 

Olen riittävän hyvä tähän maailmaan.

"Rakastava asenne on onnellisuuden toivomista toiselle ihmiselle. Myötätunto on sen toivomista,
että toinen ihminen vapautuisi kärsimyksestä. Myötätunto ilmenee, kun "sydän vavahtaa
vastaukseksi" toisen kärsimykselle. Kun me kärsimme ja tunnemme tarvetta auttaa itseämme,
me koemme itseen kohdistuvaa myötätuntoa."   (Christopher Germer)


Vaikein Germerin mainitsemista aiheista on itseen kohdistuva myötätunto. Tarve auttaa itseään
saattaa olla olemassa, mutta se ei välttämättä sisällä itseen kohdistuvaa myötätuntoa.


Moittiva mieli estää myönteisten tunteiden synnyn - tämä on omaa syytäni, olen huono ja heikko
ihminen, ei minusta ole mihinkään - on kaikuna korvissa, eikä itsemyötätunnosta näy jälkeäkään.


Mielen sisäisestä moittijasta irrottautuminen vaatii harjoitusta. Ajatusten ja uskomusten kelkka
ei käänny helposti. Avun hakeminen saattaa olla hyvä vaihtoehto.


Yksi mahdollinen "muutosagentti" löytyy samasta paikasta, kuin moittiva mielikin, omasta
päästä.


Hetkellinen rauhoittuminen, syvään hengittäminen ja samanaikainen huokaava - ei mitään
hätää - lauseen toistaminen tekee mielelle hyvää.


Kotikonsteiksi kelpaavat mitkä tahansa rauhoittumiseen tähtäävät toimet. Mielen manipulointi
onnistuu toistojen kautta.


Mutta syvälle juurtuneet, itseen kohdistuvat moitteet ovat kuin rikkaruohoja, ne nousevat aina uudelleen esiin.


Tutkimusmatka omien "rikkaruohojen" juurille antaa mahdollisuuden "nyppiä ne irti". Pieni
vauva tuskin ajattelee olevansa "huono ja epäonnistunut" ihminen.


Mutta jossain vaiheessa käsitys omasta itsestä on muuttunut "surkeaksi" ja tuon jäljen
löytäminen on avain "onneen".


Ensin on oltava myötätuntoinen "sisäiselle lapselleen", sen jälkeen alkavat kovat "treenit".
joiden avulla harjoitetaan aikuista minää kohti itsemyötätuntoa.


"Olen riittävän hyvä tähän maailmaan", näin on joku ilmaissut oman "tuloksensa", ja tätä
kohti on meidänkin syytä pyrkiä.


                                                                                                    Markku Laitinen

Tunteet saavat tulla ja mennä tahtonsa mukaan.

Ihmisenä oleminen on vierasmaja,
joka aamu tulee uusi vieras.
Ilo, masennus, ilkeys,
äkillinen tietoisuuden hetki, kaikki
tulevat kuin odottamattomat vieraat.


Toivota tervetulleeksi ja pidä seuraa niille kaikille!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka lakaisee talosi raivokkaasti
tyhjäksi huonekaluista,


kohtele silti jokaista vierasta kunnioittavasti.
Hän voi olla siivoamassa sinua
jotakin uutta varten!


Synkkä ajatus, häpeä, kauna -
ota ne vastaan nauraen
ja kutsu ne sisään.
Ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty
oppaaksi tuonpuoleisesta.
                                                 (Rumi,  1200-luku)


Rumin runosta tulee mieleen oma uneni, jonka näin vuosia sitten. Unessa avasin lattialuukun,
jyrkät raput johtivat alas kellariin. Kellarissa ähelsi ja touhusi suuri joukko takkutukkaisia
olentoja, joista osa alkoi mölisten kiivetä rappuja ylös.


Paiskasin luukun kiinni ja uneni katosi. Päivien päästä ymmärsin uneni sisällön, nuo kaikki
likaiset, takkutukkaiset ja mölisevät olennot olivat yhtä kuin tunteitani.


Olin tietämättäni teljennyt kaikki tunteeni "kellariin". Ilman päivänvaloa niistä oli tullut
pelottavia, rumia ja inhottavia.


Tuosta päivästä lähtien olen työskennellyt tutustuakseni noihin kellarin asukkeihin. Kutsun
yhden kerrallaan näytille, käytän suihkussa, siistin hänen tukkansa, puen hänet uuteen asuun
ja kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa.


Vaikeinta on ollut vihan ja agression kanssa. Eikä helppoa ole ollut muidenkaan negatiivisten
tunteiden kanssa. Eivätkä ne toisen laatuisetkaan tunteet ole päästäneet helpolla.


Mutta meistä on tullut vähintäänkin tuttavia, osasta porukkaa jopa ystäviä. He saavat tulla ja
mennä tahtonsa mukaan.


Kellarin luukku on nykyään aina avoinna, koska siellä asustavat ikiomat tunteeni.


                                                                                                                  Markku Laitinen

On osattava odottaa, viipyä vierellä.

"Ei mikään uhraus,
ei mikään hinta
ole liikaa siitä ilosta,
että saa nähdä sammuneiden kasvojen
kirkastuvan uudestaan,
nähdä sellaisen ihmisen jälleen hymyilevän
joka näytti unohtaneen
hymyilemisen taidon,
nähdä miten luottamus
syntyy uudestaan
ihmisessä joka ei enää uskonut
mihinkään
eikä Keneenkään..."
                                       (Helder Camara)




Jos ihminen joutuu tilanteeseen, joka ylittää hänen sietokykynsä rajat, hän saattaa suojautua jähmettymällä psyykkisesti.


Hymy hyytyy aivan konkreettisesti, tunne-elämä puuroutuu ja katse muuttuu tyhjäksi. Mikään
ei tunnu miltään.


Syvällä hänen sisimmässään kaikuvat kuitenkin avunhuudot, jotka voi kuulla vain herkistynyt,
empatiakykyinen lähimmäinen.


Arvostava läsnäolo, hiljainen hyväksyntä ja kuuntelemisen taito, antavat mahdollisuuden, jossa
luottamus syntyy.


On osattava odottaa, viipyä vierellä, on annettava aikaa, luottamuksellinen ilmapiiri syntyy
turvallisuuden tunteen vahvistuessa.


Ja aivan odottamatta, eräänä päivänä vapauttavat kyyneleet tuovat elon silmiin. Tunteva
ihminen murtautuu esiin, on aika surra tapahtunutta.


                                                                                                          Markku Laitinen








                                   

Ei se ole niin nuukaa.

"Toiset kyllä ovat lankeevaisia, ihmispieniä, heille voi suoda yhtä ja toista syntiä, eihän niiltä
oikeastaan voi vaatiakaan... Minä itse olen toisella mitalla mitattava, minulta täytyy voida
vaatia enemmän, minun on kyettävä, tai olisi ollut, parempaan esitykseen, täydelliseen..."


Kuulutko sinäkin niihin ihmisiin, jotka kyllä nyökkäilevät ymmärtäen, kun ystävä tai tuttava
erehtyy, kompuroi ja töpeksii. Mutta omat typerät tekosi, väärät valintasi ja epäonnistumisesi tuomitset jyrkästi.


Lohdutat häntä, joka on saanut elämänsä umpisolmuun, mutta "lyöt itseäsi" samasta syystä.
Olet anteeksiantavainen lähimmäisellesi, kun tämä "astuu varpaillesi", mutta syyllistyttyäsi
samankaltaiseen tekoon, vihastut itsellesi.


Tunnet usein häpeää, mutta toisille kerrot ettei heidän ole syytä tuntea häpeää. Syyllistät itsesi,
mutta kehotat muita välttämään kyseistä tunnetta.


Vaadit itseltäsi erehtymätöntä täydellisyyttä, mutta muille annat viestin, ettei se ole niin nuukaa.
Jos olet tätä sorttia, niin todennäköisesti sairastut ennemmin tai myöhemmin johonkin
psykosomaattiseen sairauteen, kuten minäkin.


                                                                                                       Markku Laitinen