Hän on uupunut, minä olen nuutunut
meistä tulee juuri nyt, niitä vanhoja
joita äsken kehoitimme ylös nousemaan
liikkumaan ja toisten joukkoon liittymään
nyt en jaksa enempää, etkä ilmeisesti sinäkään, joten
olkoon niin..
Markku Laitinen
lauantai 31. joulukuuta 2016
Mitkä ovat vallitsevia arvoja?
Mahtiarvot: voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto.
Hedonistiset arvot: onnellisuus, mielihyvä, ilo, nautinto, aistienvarainen elämä.
Tiedolliset arvot: totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede.
Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus.
Sosiaaliset arvot: altruismi (epäitsekkyys), ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia isänmaallisuus.
Uskonnolliset arvot: usko, toivo, pyhyys, laupeus.
Vitaaliset arvot: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus.
Esteettiset arvot: kauneus, ylevyys, suloisuus, taide.
Eettiset arvot: hyvyys, moraalinen oikeus.
Mitkä näistä Erik Ahlmanin määrittelemistä arvoista ovat vallitsevia arvoja? Mitkä arvot sinä asettaisit etusijalle?
Markku Laitinen
Hedonistiset arvot: onnellisuus, mielihyvä, ilo, nautinto, aistienvarainen elämä.
Tiedolliset arvot: totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede.
Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus.
Sosiaaliset arvot: altruismi (epäitsekkyys), ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia isänmaallisuus.
Uskonnolliset arvot: usko, toivo, pyhyys, laupeus.
Vitaaliset arvot: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus.
Esteettiset arvot: kauneus, ylevyys, suloisuus, taide.
Eettiset arvot: hyvyys, moraalinen oikeus.
Mitkä näistä Erik Ahlmanin määrittelemistä arvoista ovat vallitsevia arvoja? Mitkä arvot sinä asettaisit etusijalle?
Markku Laitinen
torstai 29. joulukuuta 2016
Näen toisissa ihmisissä itseni
"Ristikon takaa kaksi katsella näki,
lokaa näki toinen, toinen tähtiä näki.
(Tuntematon)
Elämä muuttuu usein ajatusteni kaltaiseksi. Olosuhteet eivät välttämättä muutu lainkaan.
Huonona päivänä näen vastaantulevien ihmisten katseissa arvostelua, vähättelyä ja tuomitsevuutta.
Hyvänä päivänä samoja ihmisiä kohdatessani näen hyväksyntää, arvostusta ja ystävällisyyttä.
Heijastelen ympäristööni sisäistä olotilaani ja näen toisissa ihmisissä itseni.
Markku Laitinen
lokaa näki toinen, toinen tähtiä näki.
(Tuntematon)
Elämä muuttuu usein ajatusteni kaltaiseksi. Olosuhteet eivät välttämättä muutu lainkaan.
Huonona päivänä näen vastaantulevien ihmisten katseissa arvostelua, vähättelyä ja tuomitsevuutta.
Hyvänä päivänä samoja ihmisiä kohdatessani näen hyväksyntää, arvostusta ja ystävällisyyttä.
Heijastelen ympäristööni sisäistä olotilaani ja näen toisissa ihmisissä itseni.
Markku Laitinen
Mitättömyys
"Suurin mysteeri ei ole se, että meidät on umpimähkään viskattu maan ja tähtigalaksien väliseen äärettömyyteen, vaan se, että tässä vankilassamme pystymme näkemään itsemme riittävän voimakkaina kieltämään mitättömyytemme." ( Andre Malraux)
Harhailemme täällä kosmisessa yksinäisyydessämme. Vaikka kuinka huhuilemme kohti taivasta ei
mitään kuulu. Tietoisuus tietämättömyydestämme on musertava.
Loputtomasti jatkuva äärettömyys ja jossain sen laidalla pikkuinen piste - maapallo. Maapallolla ihminen, tuo tomuhiukkastakin paljon pienempi olio luulemassa itsestään suuria.
Markku Laitinen
Harhailemme täällä kosmisessa yksinäisyydessämme. Vaikka kuinka huhuilemme kohti taivasta ei
mitään kuulu. Tietoisuus tietämättömyydestämme on musertava.
Loputtomasti jatkuva äärettömyys ja jossain sen laidalla pikkuinen piste - maapallo. Maapallolla ihminen, tuo tomuhiukkastakin paljon pienempi olio luulemassa itsestään suuria.
Markku Laitinen
keskiviikko 28. joulukuuta 2016
Sote-sotku ja humanismin alas-ajo
"Vain ihmiset, joilla ei ole arvoja tai jotka eivät ole ajatelleet asiaa tarkemmin voivat vakavissaan väittää, että pelkkä innovatiivisuus sinänsä on hyvä asia. Kaasukammiot olivat innovatiivisia."
(Thomas Hylland Eriksen)
Meillä suomessakin huudetaan ja huhuillaan innovatiivisuuden perään. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa on oltu innovatiivisia ja nyt meillä on sote-sotku ja humanismin alas-ajo kampanja meneillään.
Lisäksi saamme toivottaa tervetulleeksi uusliberalismin, joka ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.
Markku Laitinen
(Thomas Hylland Eriksen)
Meillä suomessakin huudetaan ja huhuillaan innovatiivisuuden perään. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa on oltu innovatiivisia ja nyt meillä on sote-sotku ja humanismin alas-ajo kampanja meneillään.
Lisäksi saamme toivottaa tervetulleeksi uusliberalismin, joka ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.
Markku Laitinen
tiistai 27. joulukuuta 2016
Enemmän rahaa
"Ihmiset työskentelevät ansaitakseen enemmän rahaa, rahansa he käyttävät ansaitakseen vielä enemmän rahaa, ja päämäärä - elämästä nauttiminen - häipyy kokonaan näköpiiristä. Ihmisillä on kiire, ja he tekevät kaikenlaisia keksintöjä säästääkseen aikaa. Voitettuaan näin aikaa he syöksyvät
kiireimmän kaupalla voittamaan lisää aikaa, kunnes ovat niin uupuneita etteivät enää jaksa käyttää säästämäänsä aikaa. (Erich Fromm)
Elämä on kilpajuoksua, pysähtyminen on vaarallista. Kuoltuaan ihminen on onnellinen, tulipahan suoritettua tämäkin elämä.
Markku Laitinen
kiireimmän kaupalla voittamaan lisää aikaa, kunnes ovat niin uupuneita etteivät enää jaksa käyttää säästämäänsä aikaa. (Erich Fromm)
Elämä on kilpajuoksua, pysähtyminen on vaarallista. Kuoltuaan ihminen on onnellinen, tulipahan suoritettua tämäkin elämä.
Markku Laitinen
Olosi kevenee
"Kun elämä tuntuu raskaalta, kun pelkäät ihmisiä ja itseäsi, kun harhailet ajatuksissasi ja töissäsi, sano itsellesi: rakastan niitä, joiden kanssa elämä on minut yhdistänyt. Yritä sitten myös toteuttaa rakkauttasi, ja tulet näkemään, miten olosi kevenee, solmut aukeavat eikä sinun tarvitse enää toivoa tai pelätä mitään. (Leo Tolstoi)
Tolstoi uskoi rakkauden voimaan. Meille jäyhille suomalaisille miehille rakkauden osoittaminen on kuitenkin lähes ylivoimainen tehtävä. Me ymmärrämme vain eroottisen ja seksuaalisen rakkauden viestejä.
Vielä oudommaksi asian tekee se, että runoudessa suomalainen mies on lähes yliedustettuna. Miehet ovat kirjoittaneet runoja kautta historian ja jopa enemmän kuin naiset. Rakkaus on vahvasti läsnä miesten teksteissä.
Miehet elävät jatkuvassa rakkauden kaipuussa, mutta ovat kyvyttömiä sitä ilmaisemaan. Miehet tahtoisivat osoittaa rakkauttaan, mutta eivät tiedä kuinka sen voisi tehdä näyttämättä ulospäin "akkamaiselta".
Markku Laitinen
Tolstoi uskoi rakkauden voimaan. Meille jäyhille suomalaisille miehille rakkauden osoittaminen on kuitenkin lähes ylivoimainen tehtävä. Me ymmärrämme vain eroottisen ja seksuaalisen rakkauden viestejä.
Vielä oudommaksi asian tekee se, että runoudessa suomalainen mies on lähes yliedustettuna. Miehet ovat kirjoittaneet runoja kautta historian ja jopa enemmän kuin naiset. Rakkaus on vahvasti läsnä miesten teksteissä.
Miehet elävät jatkuvassa rakkauden kaipuussa, mutta ovat kyvyttömiä sitä ilmaisemaan. Miehet tahtoisivat osoittaa rakkauttaan, mutta eivät tiedä kuinka sen voisi tehdä näyttämättä ulospäin "akkamaiselta".
Markku Laitinen
maanantai 19. joulukuuta 2016
Teemme niin kuin käsketään
Me suomalaiset olemme hyvin ristiriitaista väkeä. Yhden tutkimuksen mukaan lähes maailman onnellisimpia. Viikon kuluttua toinen tutkimustulos kertoo suuresta ahdistuneisuudesta.
Lapset ja nuoret ovat erillistutkimusten perusteella tyytyväisiä ja onnellisia, mutta myös väsyneitä,
masentuneita ja pahoinvoivia.
Onnellisten kansakuntien listalla kärkipään sijoitus on meille itsestään selvyys. Samalla voimme todeta, että itsemurhatilastoissakin olemme johtavia maita.
Me ohjaannumme aina siihen suuntaan, johon auktoriteetin käsi osoittaa. Purnaamme mielessämme, mutta teemme niin kuin käsketään.
Markku Laitinen
Lapset ja nuoret ovat erillistutkimusten perusteella tyytyväisiä ja onnellisia, mutta myös väsyneitä,
masentuneita ja pahoinvoivia.
Onnellisten kansakuntien listalla kärkipään sijoitus on meille itsestään selvyys. Samalla voimme todeta, että itsemurhatilastoissakin olemme johtavia maita.
Me ohjaannumme aina siihen suuntaan, johon auktoriteetin käsi osoittaa. Purnaamme mielessämme, mutta teemme niin kuin käsketään.
Markku Laitinen
Aikuinen lapsi
"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miltä tuntuu olla pienenä, pelokkaana lapsena jonkun sylissä turvaa ja lohdutusta saamassa." (Irene Kristeri)
Irene Kristerin kirjassa: Tule lähelle, mene pois, sanotaan myös näin: "Mikään ei ole niin rasittavaa kuin elää aikuisuus aikuisena lapsena."
Määritelmänsä aikuinen lapsi Kristeri selventää seuraavasti: "Kannamme usein sisällämme yksinäistä lasta, jota on lapsuudessa kohdeltu väärin tai joka on tullut hylätyksi. Jos emme ole tietoisia tuon lapsen tunteista ja tarpeista, lapsi hallitsee aikuiselämäämme ja varsinkin parisuhdettamme käsittämättömän vahvalla otteella."
Kristeri on kokenut omassa elämässään sen mistä kirjoittaa ja siksi hän pystyy uskottavasti kuvailemaan myös aikuisen lapsen oirehtimista:
"Masennus on normaali olotila. Useammin olemme onnettomia kuin onnellisia. Myös mielialamme vaihtelevat herkästi: yhdessä hetkessä olemme elämää täynnä ja toisessa taas aivan pohjalla. Epämääräinen ahdistus on tuttu tunne."
Aikuisista lapsista Kristeri mainitsee vielä, että: "He ovat harvoin tietoisia siitä, mitä tunteita ja tarpeita heissä liikkuu. He oppivat selviytymään, eivät elämään täysipainoisesti ja levollisesti."
Markku Laitinen
Irene Kristerin kirjassa: Tule lähelle, mene pois, sanotaan myös näin: "Mikään ei ole niin rasittavaa kuin elää aikuisuus aikuisena lapsena."
Määritelmänsä aikuinen lapsi Kristeri selventää seuraavasti: "Kannamme usein sisällämme yksinäistä lasta, jota on lapsuudessa kohdeltu väärin tai joka on tullut hylätyksi. Jos emme ole tietoisia tuon lapsen tunteista ja tarpeista, lapsi hallitsee aikuiselämäämme ja varsinkin parisuhdettamme käsittämättömän vahvalla otteella."
Kristeri on kokenut omassa elämässään sen mistä kirjoittaa ja siksi hän pystyy uskottavasti kuvailemaan myös aikuisen lapsen oirehtimista:
"Masennus on normaali olotila. Useammin olemme onnettomia kuin onnellisia. Myös mielialamme vaihtelevat herkästi: yhdessä hetkessä olemme elämää täynnä ja toisessa taas aivan pohjalla. Epämääräinen ahdistus on tuttu tunne."
Aikuisista lapsista Kristeri mainitsee vielä, että: "He ovat harvoin tietoisia siitä, mitä tunteita ja tarpeita heissä liikkuu. He oppivat selviytymään, eivät elämään täysipainoisesti ja levollisesti."
Markku Laitinen
lauantai 17. joulukuuta 2016
Alkaa hävettää
"Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja." (Tuntematon)
Makasin sohvalla ja yritin näyttää surkealta, että saisin huomiota. Sitten eteeni heitettiin jalaton ja kädetön mies, joka oli syntymästään saakka elänyt ilman raajoja.
Tämä mies kulki pitämässä luentoja elämän merkityksellisyydestä. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Mies tekee kotiaskareita, imuroi ja auttaa lapsia hampaiden pesussa.
Saan nähtäväkseni toisenkin kuvan, siinä kädetön kaveri soittaa varpaillaan kitaraa kadulla ja ansaitsee sillä tavoin elantonsa.
Kolmas esitys tulee kääpiökasvuisen naisen taholta, hän suorastaan säteilee elämän iloa. Nainen on kouluttautunut muun muassa naurujooga ohjaajaksi.
Sitten paikalle "marssii" vielä Hyysalon Pekka täysi hymy kasvoillaan. Tämä ikuisiksi ajoiksi sängyn pohjalle tuomittu nuorimies on tehnyt "ylösnousemuksen", joka on vertaansa vailla.
Minua alkaa hävettää niin, että kipuan ylös sohvalta. Vaivani eivät enää tunnu kovin kummoisilta ja
tulevaisuudenkin suunnalta alkaa vilkkua valo.
Markku Laitinen
Makasin sohvalla ja yritin näyttää surkealta, että saisin huomiota. Sitten eteeni heitettiin jalaton ja kädetön mies, joka oli syntymästään saakka elänyt ilman raajoja.
Tämä mies kulki pitämässä luentoja elämän merkityksellisyydestä. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Mies tekee kotiaskareita, imuroi ja auttaa lapsia hampaiden pesussa.
Saan nähtäväkseni toisenkin kuvan, siinä kädetön kaveri soittaa varpaillaan kitaraa kadulla ja ansaitsee sillä tavoin elantonsa.
Kolmas esitys tulee kääpiökasvuisen naisen taholta, hän suorastaan säteilee elämän iloa. Nainen on kouluttautunut muun muassa naurujooga ohjaajaksi.
Sitten paikalle "marssii" vielä Hyysalon Pekka täysi hymy kasvoillaan. Tämä ikuisiksi ajoiksi sängyn pohjalle tuomittu nuorimies on tehnyt "ylösnousemuksen", joka on vertaansa vailla.
Minua alkaa hävettää niin, että kipuan ylös sohvalta. Vaivani eivät enää tunnu kovin kummoisilta ja
tulevaisuudenkin suunnalta alkaa vilkkua valo.
Markku Laitinen
perjantai 16. joulukuuta 2016
Väsyt suotta
"Älä ota loukkauksia haasteena, ne eivät paranna sinun taitojasi. Väsyt suotta." (Tuntematon)
Joskus hyvätkin tarkoituksemme saavat huonoa vastakaikua. Somessa tarjotaan irvailua, haukkumisia ja loukkauksia. Omaa pahaa oloa puretaan raivokkaasti ja kohteeksi kelpaa kuka vain.
Ikävämpää on tulla loukatuksi läheistensä taholta. Parisuhteessa ilmiö on jokaiselle tuttu. Psyykkinen ja henkinen huonovointisuus puretaan kumppaniin.
Työpaikoilla ja ystävienkin kesken tapahtuu loukkaamista. Sanotaan "päin naamaa" asioita jotka painavat mieltä.
Jotkut meistä ovat herkempiä loukkauksille, kuin toiset, puhutaan "herkkänahkaisista". Joidenkin kohdalla ehkä aiheestakin.
Joukossa on kuitenkin aidosti kokevia ihmisiä, jotka loukkaantuvat aiheesta ja kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi.
Loukkaukset jättävät syviä arpia herkkiin ihmisiin. Samankaltaisia kuin kiusaaminen. Jatkuvat loukatuksi tulemisen kokemukset voivat pahimmillaan aiheuttaa psyykkisiä vammoja.
Kovapintaisimmat ihmiset usein hämmästyvät, kun heidän "letkautuksistaan" loukkaannutaan.
Valitettavasti tämä ymmärryksen puute voi olla myös empatiakyvyttömyyttä.
Markku Laitinen
Joskus hyvätkin tarkoituksemme saavat huonoa vastakaikua. Somessa tarjotaan irvailua, haukkumisia ja loukkauksia. Omaa pahaa oloa puretaan raivokkaasti ja kohteeksi kelpaa kuka vain.
Ikävämpää on tulla loukatuksi läheistensä taholta. Parisuhteessa ilmiö on jokaiselle tuttu. Psyykkinen ja henkinen huonovointisuus puretaan kumppaniin.
Työpaikoilla ja ystävienkin kesken tapahtuu loukkaamista. Sanotaan "päin naamaa" asioita jotka painavat mieltä.
Jotkut meistä ovat herkempiä loukkauksille, kuin toiset, puhutaan "herkkänahkaisista". Joidenkin kohdalla ehkä aiheestakin.
Joukossa on kuitenkin aidosti kokevia ihmisiä, jotka loukkaantuvat aiheesta ja kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi.
Loukkaukset jättävät syviä arpia herkkiin ihmisiin. Samankaltaisia kuin kiusaaminen. Jatkuvat loukatuksi tulemisen kokemukset voivat pahimmillaan aiheuttaa psyykkisiä vammoja.
Kovapintaisimmat ihmiset usein hämmästyvät, kun heidän "letkautuksistaan" loukkaannutaan.
Valitettavasti tämä ymmärryksen puute voi olla myös empatiakyvyttömyyttä.
Markku Laitinen
Kasvatusperintömme on hyvin raskas
Meidän kulttuurimme yleinen asenne lapseen ei ole ollut kovin positiivinen. Olennaista ei ollut usko lapseen ja tämän mahdollisuuksiin, vaan tärkeintä on ollut lapsen ohjaaminen nöyryyteen ja tottelevaisuuteen.
Erehdyksistä oli viipymättä rangaistava. Kaikkea kiittämistä tuli välttää ja kehuminen oli suorastaan kiellettyä. Sen katsottiin vievän lapsesta nöyryyden ja tuovan tilalle omahyväisyyden ja itserakkauden.
Jos vanhoissa sanalaskuissa piilee viisaus, niin kuin usein kuulee sanottavan, on tämä lapsen kannalta kovin karua viisautta.
Piiskaa ei saanut säästää, lapsen tahto oli äidin taskussa, näkyä sai vaan ei kuulua, liikaa ei sopinut nauraa, jos ollenkaan.
Vielä jokin aika sitten oli aikuisten illanistujaisten huvina lasten narraaminen ja juoksuttaminen tekemään erilaisia mahdottomia tehtäviä.
Heidän tuli etsiä olemattomia asioita, kuten veiviä, jolla kierretään sian häntä saparolle, ratkaista mahdottomia sanaleikkejä, aikuisten nauraessa lasten epäonnistumiselle ja hämmennykselle.
Tähän "kasvatukseen" kuului myös lapsen monenlainen karaiseminen. Häntä saatettiin säikytellä ja nipistellä, ja lapsen piti oppia rohkeaksi ja olla osittamatta säikähdystä tai kipua.
Suomalainen kasvatusperintö on hyvin raskas, näin toteaa Liisa Keltikangas-Järvinen, jonka kirjasta:
Hyvä itsetunto, edelliset lainaukset ovat peräisin.
Me olemme kaikki tämän kansanperinteen kasvatteja. Vanhemmat ihmiset ovat sen kokemuksellisia kantajia.
Markku Laitinen
Erehdyksistä oli viipymättä rangaistava. Kaikkea kiittämistä tuli välttää ja kehuminen oli suorastaan kiellettyä. Sen katsottiin vievän lapsesta nöyryyden ja tuovan tilalle omahyväisyyden ja itserakkauden.
Jos vanhoissa sanalaskuissa piilee viisaus, niin kuin usein kuulee sanottavan, on tämä lapsen kannalta kovin karua viisautta.
Piiskaa ei saanut säästää, lapsen tahto oli äidin taskussa, näkyä sai vaan ei kuulua, liikaa ei sopinut nauraa, jos ollenkaan.
Vielä jokin aika sitten oli aikuisten illanistujaisten huvina lasten narraaminen ja juoksuttaminen tekemään erilaisia mahdottomia tehtäviä.
Heidän tuli etsiä olemattomia asioita, kuten veiviä, jolla kierretään sian häntä saparolle, ratkaista mahdottomia sanaleikkejä, aikuisten nauraessa lasten epäonnistumiselle ja hämmennykselle.
Tähän "kasvatukseen" kuului myös lapsen monenlainen karaiseminen. Häntä saatettiin säikytellä ja nipistellä, ja lapsen piti oppia rohkeaksi ja olla osittamatta säikähdystä tai kipua.
Suomalainen kasvatusperintö on hyvin raskas, näin toteaa Liisa Keltikangas-Järvinen, jonka kirjasta:
Hyvä itsetunto, edelliset lainaukset ovat peräisin.
Me olemme kaikki tämän kansanperinteen kasvatteja. Vanhemmat ihmiset ovat sen kokemuksellisia kantajia.
Markku Laitinen
Hänen olisi parasta kovettaa itsensä
Minua masentaa suuresti muuan väite, jota kuulen vanhempien toistelevan säännöllisesti ja joka yleensä sanotaan pojista. "Hänen olisi parasta kovettaa itsensä, koska elämä on kovaa ja maailmassa vallitsee kova kilpailu..." Miksi ei yhtä hyvin voi sanoa: "Maailma on ihana, joten tehdään pojastakin yhtä ihana!" Jos maailma onkin täynnä kusipäitä, ongelmaa ei ratkaista liittämällä oma poika joukon jatkoksi. Näytä hyvää esimerkkiä! (Tom Hodgkinson)
Jos "kyynärpäätaktiikka" on vallitseva maailmanjärjestys, niin mikä on lopputulos?
Markku Laitinen
Jos "kyynärpäätaktiikka" on vallitseva maailmanjärjestys, niin mikä on lopputulos?
Markku Laitinen
torstai 15. joulukuuta 2016
Enemmänkin itsekkyyttä kuin hyvää itsetuntoa
Viime aikoina on itsetunnon määreinä yhä useammin pidetty sellaisia asioita, jotka ovat enemmänkin itsekkyyttä kuin hyvää itsetuntoa.
Esitetään, että ihmisen tulisi oppia rakastamaan itseään, päästä velvollisuudentunteistaan ja lopettaa alituinen muiden hyväksi eläminen.
Koska näiden ominaisuuksien on katsottu kuuluvan perinteiseen naisenrooliin,on erityisesti naisia kehotettu "löytämään itsensä",
hylkäämään perhe-elämän arki ja kasvattajan velvollisuudet, etsimään uusia elämyksiä ja elämään yksilöllistä elämää omilla ehdoillaan.
Tämä ihanteena esitetty rohkeus "ottaa elämä omiin käsiinsä, elää täysillä", kuten muodikkaat sanonnat kuuluvat, on kuitenkin usein epävarmuutta omasta minuudesta ja siitä mitä ihminen
oikeastaan haluaa.
Tämä epävarmuus ei välttämättä hälvene "omilla ehdoilla elämisestä", koska kyseiset omat ehdot ovat usein ryntäilyä elämäntilanteesta ja ihmissuhteesta toiseen.
Tällaisen "omaehtoisen" elämän perimmäinen onnellisuus on kyseenalaista. Onni ei tule uskalluksesta olla itsekäs ja rohkeudesta elää vain niin kuin itse haluaa.
Näin kirjoittaa Professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan: Hyvä itsetunto, Wsoy 1994
Palaan myöhemmin Keltikangas-Järvisen ajatuksiin, joihin jokaisen kannattaisi tutustua.
Markku Laitinen
Esitetään, että ihmisen tulisi oppia rakastamaan itseään, päästä velvollisuudentunteistaan ja lopettaa alituinen muiden hyväksi eläminen.
Koska näiden ominaisuuksien on katsottu kuuluvan perinteiseen naisenrooliin,on erityisesti naisia kehotettu "löytämään itsensä",
hylkäämään perhe-elämän arki ja kasvattajan velvollisuudet, etsimään uusia elämyksiä ja elämään yksilöllistä elämää omilla ehdoillaan.
Tämä ihanteena esitetty rohkeus "ottaa elämä omiin käsiinsä, elää täysillä", kuten muodikkaat sanonnat kuuluvat, on kuitenkin usein epävarmuutta omasta minuudesta ja siitä mitä ihminen
oikeastaan haluaa.
Tämä epävarmuus ei välttämättä hälvene "omilla ehdoilla elämisestä", koska kyseiset omat ehdot ovat usein ryntäilyä elämäntilanteesta ja ihmissuhteesta toiseen.
Tällaisen "omaehtoisen" elämän perimmäinen onnellisuus on kyseenalaista. Onni ei tule uskalluksesta olla itsekäs ja rohkeudesta elää vain niin kuin itse haluaa.
Näin kirjoittaa Professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan: Hyvä itsetunto, Wsoy 1994
Palaan myöhemmin Keltikangas-Järvisen ajatuksiin, joihin jokaisen kannattaisi tutustua.
Markku Laitinen
Olisiko tässä selitys
Olisiko tässä selitys moniin tavallisia ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin?
Kaikkiin muihin tehtäviin vaaditaan nykyään tarkat psykologiset soveltuvuustestit, paitsi presidentin, ministerien, kansanedustajien, europarlamentin jäsenien ja erilaisiin kansalaisten asioista päättävien tehtäviin. Jopa kyseisten henkilöiden illanviettojen jälkiä siistivältä edellytetään soveltuvuustestien
läpäisemistä.
Markku Laitinen
Kaikkiin muihin tehtäviin vaaditaan nykyään tarkat psykologiset soveltuvuustestit, paitsi presidentin, ministerien, kansanedustajien, europarlamentin jäsenien ja erilaisiin kansalaisten asioista päättävien tehtäviin. Jopa kyseisten henkilöiden illanviettojen jälkiä siistivältä edellytetään soveltuvuustestien
läpäisemistä.
Markku Laitinen
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
Mummo ei soita koskaan
Mummo päättää tilata ajan lääkärille. Puhelin piippaa terveyskeskuksen jonossa. Pitkän tovin kuluttua mummoa pääsee yhteyteen sairaanhoitaja kanssa.
Hoitaja selittää, että lääkärin vastaanotolle päästäkseen mummon on kerrottava vaivoistaan hänelle. Mummo häkeltyy ja alkaa perääntyä, hän ilmoittaa soittavansa myöhemmin uudelleen.
Mummo ei soita koskaan, hän kuolee seuraavana iltana.
Yleinen, hyvinvointivaltion periaatteita noudattava terveydenhoito, saa yhä kummallisempia piirteitä.
Esimerkiksi useimmat vanhukset kuuluvat siihen ryhmään, jotka jo luonnostaan ovat oppineet, ettei
vaivaksi saa olla.
Kuitenkin heitä on nyt ryhdytty valtiovallan toimin syyllistämään. Tulee tuutin täydeltä "tietoa" siitä
kuinka kallista on hoitaa vanhoja, raihinaisia ihmisiä.
Sitten"estetään" luontainen lääkärin vastaanotolle pääsemien. Hoidon tarve arvioidaan puhelimitse.
Vain aniharva kykenee puhelimitse ilmaisemaan tarpeensa, kipunsa ja vaivansa kyllin selvästi.
Lääkäri tekemä arvio hoidon tarpeesta syntyy välikäden, eli hoitajan antaman informaation perusteella.
"Lääkkeeksi" mahdollisiin ongelmiin tarjotaan sitä, että jokaisen tulee vaatia itselleen tarvittavaa hoitoa. Montako siihen kykenevää ihmistä sinä tunnet?
Tosiasiassa ihmisiä jää heitteille. Ja toinen merkittävä seikka on se, että valtiovallan taholta tällainen
toiminta on linjanmukaista. Ajetaan potilaat yksityiselle puolelle.
Hallituksen tahdon mukaisesti hoiva on muuttunut bisnestaloudeksi.
Markku Laitinen
Hoitaja selittää, että lääkärin vastaanotolle päästäkseen mummon on kerrottava vaivoistaan hänelle. Mummo häkeltyy ja alkaa perääntyä, hän ilmoittaa soittavansa myöhemmin uudelleen.
Mummo ei soita koskaan, hän kuolee seuraavana iltana.
Yleinen, hyvinvointivaltion periaatteita noudattava terveydenhoito, saa yhä kummallisempia piirteitä.
Esimerkiksi useimmat vanhukset kuuluvat siihen ryhmään, jotka jo luonnostaan ovat oppineet, ettei
vaivaksi saa olla.
Kuitenkin heitä on nyt ryhdytty valtiovallan toimin syyllistämään. Tulee tuutin täydeltä "tietoa" siitä
kuinka kallista on hoitaa vanhoja, raihinaisia ihmisiä.
Sitten"estetään" luontainen lääkärin vastaanotolle pääsemien. Hoidon tarve arvioidaan puhelimitse.
Vain aniharva kykenee puhelimitse ilmaisemaan tarpeensa, kipunsa ja vaivansa kyllin selvästi.
Lääkäri tekemä arvio hoidon tarpeesta syntyy välikäden, eli hoitajan antaman informaation perusteella.
"Lääkkeeksi" mahdollisiin ongelmiin tarjotaan sitä, että jokaisen tulee vaatia itselleen tarvittavaa hoitoa. Montako siihen kykenevää ihmistä sinä tunnet?
Tosiasiassa ihmisiä jää heitteille. Ja toinen merkittävä seikka on se, että valtiovallan taholta tällainen
toiminta on linjanmukaista. Ajetaan potilaat yksityiselle puolelle.
Hallituksen tahdon mukaisesti hoiva on muuttunut bisnestaloudeksi.
Markku Laitinen
tiistai 13. joulukuuta 2016
Viimeinen matka
... ja minä lähden. Mutta linnut jäävät tänne ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu
ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita,
ja kellotornin kellot kaikaavat
niin kuin nyt, tänä iltapäivänä.
Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.
(Juan Ramon Jiminez, Viimeinen matka)
Lapsen suru, hätä ja itku herättää minussa uinuvan pikkupojan. Sisäinen lapseni hätääntyy. Samoin käy riemuissaan hyppelehtivän lapsen kanssa, sisäinen pikkupoikani riehaantuu. Kaikki ympärilläni tapahtuva peilautuu elämänhistoriaani vasten.
Suruni ei ole aina pelkästään tämän päivän surua, eikä iloni tämän hetken iloa. Tunteeni ovat tilanteen synnyttämiä, aikuisen minäni kokemia ja heijastuksia sisäisen lapseni kokemuksista.
Jiminezin runon kaksi viimeistä riviä kertovat tämän kaiken kauniilla tavalla.
Markku Laitinen
ja minun puutarhani jää, vihreä puu
ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita,
ja kellotornin kellot kaikaavat
niin kuin nyt, tänä iltapäivänä.
Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.
(Juan Ramon Jiminez, Viimeinen matka)
Lapsen suru, hätä ja itku herättää minussa uinuvan pikkupojan. Sisäinen lapseni hätääntyy. Samoin käy riemuissaan hyppelehtivän lapsen kanssa, sisäinen pikkupoikani riehaantuu. Kaikki ympärilläni tapahtuva peilautuu elämänhistoriaani vasten.
Suruni ei ole aina pelkästään tämän päivän surua, eikä iloni tämän hetken iloa. Tunteeni ovat tilanteen synnyttämiä, aikuisen minäni kokemia ja heijastuksia sisäisen lapseni kokemuksista.
Jiminezin runon kaksi viimeistä riviä kertovat tämän kaiken kauniilla tavalla.
Markku Laitinen
Tässä minä
"Aina vähän väliä joku nostaa päätään: Tässä minä!
Omaisuuksineen, kultineen, hopeoineen: Tässä minä!
Kun hän on saanut pikku puuhansa kuntoon,
nousee kuolema väijyksistä ja sanoo: Tässä minä!"
(Omar Khaijam)
Sellaisia me ihmiset olemme, yritämme pöyhistellä toistemme edessä, kuin riikinkukot. Tuomme uudet "lelumme" näytille ja olemme iloisia, kun toisilla ei ole sitä mitä minulla on.
Aina pitää löytää joku itseään surkeampi, että oma kuva näyttäisi paremmalta. Turhaudumme ja ikävystymme ellei kukaan huomio saavutuksiamme.
Kaipaamme kehuja ja ylistyksen osoituksia. Tahdomme olla arvostettuja. Kritiikistä loukkaannumme. Sitä ajatusta emme siedä ollenkaan, että elämä päättyy kuolemaan.
Markku Laitinen
Omaisuuksineen, kultineen, hopeoineen: Tässä minä!
Kun hän on saanut pikku puuhansa kuntoon,
nousee kuolema väijyksistä ja sanoo: Tässä minä!"
(Omar Khaijam)
Sellaisia me ihmiset olemme, yritämme pöyhistellä toistemme edessä, kuin riikinkukot. Tuomme uudet "lelumme" näytille ja olemme iloisia, kun toisilla ei ole sitä mitä minulla on.
Aina pitää löytää joku itseään surkeampi, että oma kuva näyttäisi paremmalta. Turhaudumme ja ikävystymme ellei kukaan huomio saavutuksiamme.
Kaipaamme kehuja ja ylistyksen osoituksia. Tahdomme olla arvostettuja. Kritiikistä loukkaannumme. Sitä ajatusta emme siedä ollenkaan, että elämä päättyy kuolemaan.
Markku Laitinen
maanantai 12. joulukuuta 2016
Olenko oppinut jotakin uutta elämästä?
Onko kukaan hiukan onnellisempi, koska kohtasi minut tänään?
Jätinkö mitään konkreettisia todisteita ystävällisyydestä tai mitään merkkiä rakkaudesta?
Koetinko ajatella jotakuta tuntemaani ihmistä myönteisemmässä valossa?
Autoinko jotakuta tuntemaan iloa, nauramaan tai ainakin hymyilemään?
Olenko yrittänyt poistaa hiukan ruostetta, joka syövyttää ihmissuhteitani?
Olenko selviytynyt päivästä murehtimatta sitä, mitä minulla ei ole, ja iloiten asioista, jotka minulla on?
Olenko antanut toisille anteeksi heidän puutteensa?
Olenko antanut anteeksi itselleni?
Olenko oppinut jotakin uutta elämästä, elämisestä tai rakkaudesta?
(Leo Buscaglia)
Miksi niin useasti joudun vastaamaan Buscaglian kysymyksiin ei?
Miksi itsekkyyteni näyttäytyy useammin, kuin myötätuntoni?
Miksi kyynisyyteni peittää hyvyyteni?
Markku Laitinen
Jätinkö mitään konkreettisia todisteita ystävällisyydestä tai mitään merkkiä rakkaudesta?
Koetinko ajatella jotakuta tuntemaani ihmistä myönteisemmässä valossa?
Autoinko jotakuta tuntemaan iloa, nauramaan tai ainakin hymyilemään?
Olenko yrittänyt poistaa hiukan ruostetta, joka syövyttää ihmissuhteitani?
Olenko selviytynyt päivästä murehtimatta sitä, mitä minulla ei ole, ja iloiten asioista, jotka minulla on?
Olenko antanut toisille anteeksi heidän puutteensa?
Olenko antanut anteeksi itselleni?
Olenko oppinut jotakin uutta elämästä, elämisestä tai rakkaudesta?
(Leo Buscaglia)
Miksi niin useasti joudun vastaamaan Buscaglian kysymyksiin ei?
Miksi itsekkyyteni näyttäytyy useammin, kuin myötätuntoni?
Miksi kyynisyyteni peittää hyvyyteni?
Markku Laitinen
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Omaatuntoa kuulematta
Yksinkertainen ihminen, joka todella suorittaa työpaikan ja perheen hänelle antamat tehtävät, on "pienestä" elämästään huolimatta "suurempi" ja ylempänä kuin esimerkiksi "suuri" valtiomies, joka kynänvedollaan voi päättää miljoonien ihmisten kohtalosta, mutta tekee päätöksensä omaatuntoaan
kuulematta. (Victor E. Frankl)
Joku on myös sanonut: "Hänen omatuntonsa oli puhdas, se oli käyttämätön." Edellä mainitun kaltaisiksi voidaan lukea esimerkiksi vakuutusyhtiöiden lääkärit. Heillähän on käsittämätön oikeus kumota, potilasta näkemättä ja kuulematta, muiden lääkäreiden lausunnot. Eli tehdä hylkääviä päätöksiä eläkehakemuksien suhteen.
Poliittiset päättäjät kuuluvat ilman muuta tähän ryhmään, heillä ei ole mitään vaikeuksia olla kuulematta omantunnon ääntä, sikäli mikäli heidän omatuntonsa yleensä minkäänlaista ääntä pitää.
Näiden päättäjien käsikassarat, "virkamiehet - naiset", ovat hyvin edustettuina kyseisessä, omaatuntoa
käyttämättömien, ryhmässä.
Ihmisen toimintoja ohjaava omatunto vaiennetaan siellä missä valtaa käytetään.
Markku Laitinen
kuulematta. (Victor E. Frankl)
Joku on myös sanonut: "Hänen omatuntonsa oli puhdas, se oli käyttämätön." Edellä mainitun kaltaisiksi voidaan lukea esimerkiksi vakuutusyhtiöiden lääkärit. Heillähän on käsittämätön oikeus kumota, potilasta näkemättä ja kuulematta, muiden lääkäreiden lausunnot. Eli tehdä hylkääviä päätöksiä eläkehakemuksien suhteen.
Poliittiset päättäjät kuuluvat ilman muuta tähän ryhmään, heillä ei ole mitään vaikeuksia olla kuulematta omantunnon ääntä, sikäli mikäli heidän omatuntonsa yleensä minkäänlaista ääntä pitää.
Näiden päättäjien käsikassarat, "virkamiehet - naiset", ovat hyvin edustettuina kyseisessä, omaatuntoa
käyttämättömien, ryhmässä.
Ihmisen toimintoja ohjaava omatunto vaiennetaan siellä missä valtaa käytetään.
Markku Laitinen
lauantai 10. joulukuuta 2016
Nettiaakkosia
Ei ollut kyber hyökkäyksiä meitä kohtaan, ulkohuussin portaat kun ehti juosta ylös, niin tarvitsi vain valita reikä ja kohta kaikki oli hyvin. Pihavalot syttyivät peukalon ja etusormen yhteistyöllä, katkaisija sanoi naps. Sähkövalo ei ylettynyt vintille, eikä rappuihin, kynttilän valossa, lepattavan
liekin kantajina näimme pelottavat varjot seinällä.
Ja nyt, me olemme kaikki kuin "seitsemän veljeksen lukkarin koulussa", yritämme tavata nettiaakkosia huonolla menestyksellä.
Markku Laitinen
liekin kantajina näimme pelottavat varjot seinällä.
Ja nyt, me olemme kaikki kuin "seitsemän veljeksen lukkarin koulussa", yritämme tavata nettiaakkosia huonolla menestyksellä.
Markku Laitinen
torstai 8. joulukuuta 2016
Keräsin kaikki suruni
Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani.
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan, puutarhassani
kasvoi kauniita kukkia, erilaisia kuin kaikki muut.
Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja sanoivat kaikki minulle:
"Kun syksy jälleen tulee, etkö antaisi meille näiden kukkien siemeniä
saadaksemme niitä omiin puutarhoihimme." (Kahlil Gibran)
Monitahoisella ja symbolisella runollaan Gibran koskettaa ihmisen syvimpiä tuntoja. Runo sisältää myös herkkää kauneutta.
Runon sureva ihminen muuttuu: "Puutarhassani kasvoi kauniita kukkia." Syvältä riipaiseva suru jättää jälkensä: "erilaisia kuin kaikki muut."
Naapurit näkevät herkän, aidosti tunteitaan ilmaisevan ihmisen ja haluaisivat tulla hänen kaltaisekseen.
Markku Laitinen
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan, puutarhassani
kasvoi kauniita kukkia, erilaisia kuin kaikki muut.
Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja sanoivat kaikki minulle:
"Kun syksy jälleen tulee, etkö antaisi meille näiden kukkien siemeniä
saadaksemme niitä omiin puutarhoihimme." (Kahlil Gibran)
Monitahoisella ja symbolisella runollaan Gibran koskettaa ihmisen syvimpiä tuntoja. Runo sisältää myös herkkää kauneutta.
Runon sureva ihminen muuttuu: "Puutarhassani kasvoi kauniita kukkia." Syvältä riipaiseva suru jättää jälkensä: "erilaisia kuin kaikki muut."
Naapurit näkevät herkän, aidosti tunteitaan ilmaisevan ihmisen ja haluaisivat tulla hänen kaltaisekseen.
Markku Laitinen
Veljet, itkekäämme
"Eräs muinainen erämaan kilvoittelija tunnettiin laajalti viisaista opetuksistaan. Erakkoa saavuttiin kuuntelemaan pitkien matkojen takaa. Kerran opetusta janoava kansanjoukko oli odottanut monta päivää hänen luolansa ulkopuolella. Kun opettaja vihdoin astui ulos ja näki odottavan väenpaljouden,
hän vaikeni pitkään ennen kuin puhui: "Veljet, itkekäämme", hän viimein virkkoi ja vetäytyi takaisin luolaansa." (Tuntematon)
Todellinen viisaus on vähissä sanoissa. Liikutuin lukiessani ja tunsin henkäyksen sisälläni. Olin saapunut jonkin perimmäisen äärelle. "Veljet, itkekäämme", herätti syvään uinuneen suruni.
Markku Laitinen
hän vaikeni pitkään ennen kuin puhui: "Veljet, itkekäämme", hän viimein virkkoi ja vetäytyi takaisin luolaansa." (Tuntematon)
Todellinen viisaus on vähissä sanoissa. Liikutuin lukiessani ja tunsin henkäyksen sisälläni. Olin saapunut jonkin perimmäisen äärelle. "Veljet, itkekäämme", herätti syvään uinuneen suruni.
Markku Laitinen
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
En se minä ollut
"Kun omaan tarinaan voi suhtautua armollisesti ja tuomitsematta, hyväksyen sen epätäydellisenä ja keskeneräisenä, ei sen suojaamiseen tarvitse käyttää karkeita puolustusmekanismeja, jotka helposti johtavat käyttäjänsä sivuraiteelle."
Johanna Stenberg & Jan-Henry Stenberg
EN SE MINÄ OLLUT
Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet
Duodecim 2016
"Joskus joustavimmat ja tasapainoisimmatkin ihmiset joutuvat turvautumaan hätäratkaisuihin, jotka vapauttavat kiperästä paikasta ja takaavat riittävän toimintakyvyn." Stenbergien kirjassa kuvaillaan näitä hätäratkaisuja, eli puolustusmekanismeja, joita on yllättävän paljon.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi huumori kuuluu psyykkisten puolustusmekanismien joukkoon. Kirjassa sitä kuvaillaan sopeutumista edistäväksi.
Torjunta on ehkä tunnetuin ja jokapäiväisin, pääosin tiedostamaton tapamme, välttyä ikäviltä tuntemuksilta.
Somatisoinnista puhutaan silloin, kun "henkilön epämiellyttävä tunne kanavoituu kehon tuntemusten kautta, koska sitä ei ole opittu käsittelemään tunteiden tunnistamisen ja tunteista puhumisen avulla."
Stenbergit korostavat psyykkisten puolustusmekanismien varhaisvaiheen merkityksellisyyttä: "Lapsena riittävää hoitoa vaille jätetty voi juuttua alkeelliselle puolustautumisen tasolle ja turvautua aikuisenakin ahdingossa ulkoistavaan muiden syyttelyyn, tosiasioiden kieltämiseen tai muihin epäkypsiin keinoihin."
Pitkästä puolustusmekanismien luettelosta löytyy myös järkeistäminen, jonka merkitystä kirjassa
kuvaillaan näin: "oman edun mukainen, mutta logiikaltaan ontuva selittely, yleensä sekä ulkoistavaa että totuutta vääristelevää argumentointia"
Johanna ja Jan-Henry Stenberg ovat kiitettävällä tavalla rakentaneet ymmärrettävän kuvauksen ihmisen monimutkaisista psyykkisistä toiminnoista.
Markku Laitinen
Johanna Stenberg & Jan-Henry Stenberg
EN SE MINÄ OLLUT
Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet
Duodecim 2016
"Joskus joustavimmat ja tasapainoisimmatkin ihmiset joutuvat turvautumaan hätäratkaisuihin, jotka vapauttavat kiperästä paikasta ja takaavat riittävän toimintakyvyn." Stenbergien kirjassa kuvaillaan näitä hätäratkaisuja, eli puolustusmekanismeja, joita on yllättävän paljon.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi huumori kuuluu psyykkisten puolustusmekanismien joukkoon. Kirjassa sitä kuvaillaan sopeutumista edistäväksi.
Torjunta on ehkä tunnetuin ja jokapäiväisin, pääosin tiedostamaton tapamme, välttyä ikäviltä tuntemuksilta.
Somatisoinnista puhutaan silloin, kun "henkilön epämiellyttävä tunne kanavoituu kehon tuntemusten kautta, koska sitä ei ole opittu käsittelemään tunteiden tunnistamisen ja tunteista puhumisen avulla."
Stenbergit korostavat psyykkisten puolustusmekanismien varhaisvaiheen merkityksellisyyttä: "Lapsena riittävää hoitoa vaille jätetty voi juuttua alkeelliselle puolustautumisen tasolle ja turvautua aikuisenakin ahdingossa ulkoistavaan muiden syyttelyyn, tosiasioiden kieltämiseen tai muihin epäkypsiin keinoihin."
Pitkästä puolustusmekanismien luettelosta löytyy myös järkeistäminen, jonka merkitystä kirjassa
kuvaillaan näin: "oman edun mukainen, mutta logiikaltaan ontuva selittely, yleensä sekä ulkoistavaa että totuutta vääristelevää argumentointia"
Johanna ja Jan-Henry Stenberg ovat kiitettävällä tavalla rakentaneet ymmärrettävän kuvauksen ihmisen monimutkaisista psyykkisistä toiminnoista.
Markku Laitinen
tiistai 6. joulukuuta 2016
Ruoskan on annettava heilua
Suupielet rasvaa valuen he puhuvat ruokajonoista, köyhyydestä, heikompiosaisten auttamisesta.
Kaiken kimalluksen keskellä, he autuaasti unohtavat olevansa niitä, joiden päätöksillä kyseinen kansanosa joutuu tyytymään entistä vähempään. Heidän katsantokantansa mukaan köyhyys on aina oma vika. He ovat myös sitä mieltä, että heidän hyväosaisuutensa on köyhän onni, koska: "aina niitä muruja tippuu pöydältä köyhänkin kippoon."
Elitistinen näkemys painottaa myös sitä, että "ruoskan on annettava heilua", eli niin sanottuja etuuksia vähentämällä saadaan "laiskat köyhät" tekemään töitä. Elitismiin kuuluu myös se, että
miljoonia perinytkin ajattelee saavuttaneensa kaiken omilla ansioillaan.
Valtaeliitti on saanut kansalta luvan tähän kaikkeen.
Markku Laitinen
Kaiken kimalluksen keskellä, he autuaasti unohtavat olevansa niitä, joiden päätöksillä kyseinen kansanosa joutuu tyytymään entistä vähempään. Heidän katsantokantansa mukaan köyhyys on aina oma vika. He ovat myös sitä mieltä, että heidän hyväosaisuutensa on köyhän onni, koska: "aina niitä muruja tippuu pöydältä köyhänkin kippoon."
Elitistinen näkemys painottaa myös sitä, että "ruoskan on annettava heilua", eli niin sanottuja etuuksia vähentämällä saadaan "laiskat köyhät" tekemään töitä. Elitismiin kuuluu myös se, että
miljoonia perinytkin ajattelee saavuttaneensa kaiken omilla ansioillaan.
Valtaeliitti on saanut kansalta luvan tähän kaikkeen.
Markku Laitinen
maanantai 5. joulukuuta 2016
Huokaus
Se oli koko tuvan täyttävä huokaus ja
sitten äiti itki
kohta me itkettiin kaikki, koska äiti
itki
äiti meni ihan kyyryyn ja se tärisi
me mentiin siihen ihan kiinni
ja mekin täristiin
kohta äiti vain niiskutti, niisti nenänsä
ja silitti meidän päätä sanoi:
ei tässä mitään, äitiä vain vähän
itketti
eikä me ollenkaan tiedetty miksi.
Markku Laitinen
sitten äiti itki
kohta me itkettiin kaikki, koska äiti
itki
äiti meni ihan kyyryyn ja se tärisi
me mentiin siihen ihan kiinni
ja mekin täristiin
kohta äiti vain niiskutti, niisti nenänsä
ja silitti meidän päätä sanoi:
ei tässä mitään, äitiä vain vähän
itketti
eikä me ollenkaan tiedetty miksi.
Markku Laitinen
Aina aamun valjettua
"Huolten keskellä, keskellä toivoa,
keskellä pelkoa ja vihaa
ajattele aina aamun valjettua,
että elät enään tämän päivän:
mieluinen on sinulle silloin
jokainen saamasi elon hetki."
(Horatius)
Kun aamu valkenee ja pää täyttyy lopullisesti huolista, eikä tulevaisuutta näy missään, niin silloin on
erityisen tärkeää muistaa, että: tämäkin menee ohi. Mikään ei ole ikuista, ei huoli, ei tuska, eikä edes murhe tai suru.
Näin sanoo Goethe: "Ei ole olemassa mitään tilannetta, jota ei voitaisi tehdä paremmaksi joko toimimalla tai kestämällä." Nietzsche puolestaan ajattelee tähän tapaan: "Se, jonka
elämässä on miksi, kestää minkä tahansa miten."
Markku Laitinen
keskellä pelkoa ja vihaa
ajattele aina aamun valjettua,
että elät enään tämän päivän:
mieluinen on sinulle silloin
jokainen saamasi elon hetki."
(Horatius)
Kun aamu valkenee ja pää täyttyy lopullisesti huolista, eikä tulevaisuutta näy missään, niin silloin on
erityisen tärkeää muistaa, että: tämäkin menee ohi. Mikään ei ole ikuista, ei huoli, ei tuska, eikä edes murhe tai suru.
Näin sanoo Goethe: "Ei ole olemassa mitään tilannetta, jota ei voitaisi tehdä paremmaksi joko toimimalla tai kestämällä." Nietzsche puolestaan ajattelee tähän tapaan: "Se, jonka
elämässä on miksi, kestää minkä tahansa miten."
Markku Laitinen
Sitä sopii hämmästellä
"Ei ole mitään valaistunutta siinä, että kutistat itsesi, jotta muut eivät tuntisi oloaan epävarmaksi sinun seurassasi. Me synnyimme ilmentämään valoa, joka asuu meissä kaikissa. Se ei ole vain joissakin meistä: se on jokaisessa. Kun annamme valomme loistaa, me tietämättämme annamme muille luvan tehdä samoin. Kun me itse vapaudumme pelostamme, meidän läsnäolomme automaattisesti vapauttaa myös muut." (Nelson Mandela)
Kukaan ei oikeasti ole "tavallinen tallaaja", vaan erikoislaatuinen, ainutkertainen ja ihmeellinen. Toista samanlaista ei löydy, vaikka meitä on yli 7 miljardia. Sitä sopii hämmästellä. Jokainen meistä
on merkityksellinen, arvokas ja ainakin omassa lähipiirissään rakastettava. Tekomme eivät ole aina hyväksyttyjä ja toimintamme voi olla haitallista - epäreiluakin.
Emme ymmärrä omia motiivejamme kovinkaan hyvin ja siksi saatamme loukata ja tuottaa vahinkoa.
Mutta osaamme myös pyytää anteeksi. Meillä on rakastamisen kyky. Autamme pyyteettömästi
hädässä olevaa. Olemme tunteellisia, vuodatamme ilon ja surun kyyneleitä. Yrittäkäämme elää niin, ettei missään vaiheessa tarvitse todeta:
Se joka minä olen, katsoo surullisena sitä
joka minä voisin olla. (Tuntematon)
Markku Laitinen
Kukaan ei oikeasti ole "tavallinen tallaaja", vaan erikoislaatuinen, ainutkertainen ja ihmeellinen. Toista samanlaista ei löydy, vaikka meitä on yli 7 miljardia. Sitä sopii hämmästellä. Jokainen meistä
on merkityksellinen, arvokas ja ainakin omassa lähipiirissään rakastettava. Tekomme eivät ole aina hyväksyttyjä ja toimintamme voi olla haitallista - epäreiluakin.
Emme ymmärrä omia motiivejamme kovinkaan hyvin ja siksi saatamme loukata ja tuottaa vahinkoa.
Mutta osaamme myös pyytää anteeksi. Meillä on rakastamisen kyky. Autamme pyyteettömästi
hädässä olevaa. Olemme tunteellisia, vuodatamme ilon ja surun kyyneleitä. Yrittäkäämme elää niin, ettei missään vaiheessa tarvitse todeta:
Se joka minä olen, katsoo surullisena sitä
joka minä voisin olla. (Tuntematon)
Markku Laitinen
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Tyhjiä aikeita
Hän mielessään paljon aikaan sai
-- huomenna
mutta koskaan, koskaan ei tullut kai
huomista, sillä jälkeensä jätti
hän kuoltuaan koko vuoren
tyhjiä aikeitaan,
joiden eessä oli hän hokenut vaan:
--huomenna
(Edgar A. Guest)
Huomenna voi olla myöhäistä, mutta aloittamisen vaikeus kohoaa kuin vuori nokkani edessä. Ja mielen sopukoista kantautuu tuttu sana - huomenna. Harrastan myös sijaistoimintoja, alan puuhailla jotain muuta, sen sijaan, että tarttuisin siihen tehtävään, jonka olin aikonut tehdä. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa haitalliset tapani - huomenna.
Markku Laitinen
-- huomenna
mutta koskaan, koskaan ei tullut kai
huomista, sillä jälkeensä jätti
hän kuoltuaan koko vuoren
tyhjiä aikeitaan,
joiden eessä oli hän hokenut vaan:
--huomenna
(Edgar A. Guest)
Huomenna voi olla myöhäistä, mutta aloittamisen vaikeus kohoaa kuin vuori nokkani edessä. Ja mielen sopukoista kantautuu tuttu sana - huomenna. Harrastan myös sijaistoimintoja, alan puuhailla jotain muuta, sen sijaan, että tarttuisin siihen tehtävään, jonka olin aikonut tehdä. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa haitalliset tapani - huomenna.
Markku Laitinen
perjantai 2. joulukuuta 2016
Minä en ole koskenut sinuun vielä
"Kuolema on ainoa viisas neuvonantaja joka meillä on. Milloin tahansa sinusta tuntuu - kuten sinusta aina tuntuu - että kaikki on menossa päin honkia ja että sinusta ei tule mitään, käänny kuolemasi puoleen ja kysy, onko se totta. Kuolemasi kertoo että sinä olet väärässä, että millään ei todellisuudessa ole merkitystä paitsi sen kosketuksella. Kuolemasi sanoo: Minä en ole koskenut sinuun vielä." (Carlos Castaneda)
Puuro on kylmää ja voisilmä on liian pieni - tyylinen napina alkaa heti aamusta. Iltapäivään mennessä
olen "hautaan valmis jo", kuten Eino Leino asian ilmaisee. Illalla tuntuu että koko päivä oli täysin turha. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten virta on ollut ehtymätön. Ennen nukahtamista selailen kuitenkin vanhoja muistiinpanojani ja törmään yllämainittuun "neuvoantajaan". Ymmärrykseni herää ikiunestaan. Kuolema ei ole koskenut minuun vielä.
Jatkan selailua paperipinoni äärellä ja seuraava opettaja pulpahtaa näkyviin. Se on itse William Shakespeare, joka kertoo näin:
Elämä on vain varjo häilyväinen,
vain näyttelijä rukka, joka riehuin
lavalla keikkuu aikansa ja häipyy,
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta
vailla.
Tämän herkullisen "iltapuuron" jälkeen mieleni on muuttunut entisestään. Miksi tuhlata kallisarvoisia
päiviä jatkuvaan "itsensä ruoskimiseen", toisten moittimiseen, kadehtimiseen ja ikävien asioiden vatvomiseen? Huolia ja ikävyyksiä mikään ei elämästä poista, mutta jatkuva paini niiden kanssa tekee ihmisestä katkeran ja väsyneen. Ylivoimaisilta tuntuviin vaikeuksiin kannattaa hakea apua.
Pienemmät ongelmat on hyvä laittaa osaksi päivää "lepäämään".
Ja kuullaanpa vielä lopuksi mitä, Michel de Montaig sanoo: "Elämääni on mahtunut lukematon määrä kauheuksia - joista useimmat eivät ole koskaan tapahtuneet."
Markku Laitinen
Puuro on kylmää ja voisilmä on liian pieni - tyylinen napina alkaa heti aamusta. Iltapäivään mennessä
olen "hautaan valmis jo", kuten Eino Leino asian ilmaisee. Illalla tuntuu että koko päivä oli täysin turha. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten virta on ollut ehtymätön. Ennen nukahtamista selailen kuitenkin vanhoja muistiinpanojani ja törmään yllämainittuun "neuvoantajaan". Ymmärrykseni herää ikiunestaan. Kuolema ei ole koskenut minuun vielä.
Jatkan selailua paperipinoni äärellä ja seuraava opettaja pulpahtaa näkyviin. Se on itse William Shakespeare, joka kertoo näin:
Elämä on vain varjo häilyväinen,
vain näyttelijä rukka, joka riehuin
lavalla keikkuu aikansa ja häipyy,
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta
vailla.
Tämän herkullisen "iltapuuron" jälkeen mieleni on muuttunut entisestään. Miksi tuhlata kallisarvoisia
päiviä jatkuvaan "itsensä ruoskimiseen", toisten moittimiseen, kadehtimiseen ja ikävien asioiden vatvomiseen? Huolia ja ikävyyksiä mikään ei elämästä poista, mutta jatkuva paini niiden kanssa tekee ihmisestä katkeran ja väsyneen. Ylivoimaisilta tuntuviin vaikeuksiin kannattaa hakea apua.
Pienemmät ongelmat on hyvä laittaa osaksi päivää "lepäämään".
Ja kuullaanpa vielä lopuksi mitä, Michel de Montaig sanoo: "Elämääni on mahtunut lukematon määrä kauheuksia - joista useimmat eivät ole koskaan tapahtuneet."
Markku Laitinen
Taloustiedettä niin, että minäkin ymmärrän jotain
"Rahoitusyhtiöt pystyvät nyt tuottamaan huimia voittoja itselleen ja omistajilleen, mutta voittojen hintana ovat kestämättömät markkinakuplat, joita rahoitusyhtiöt peittelevät esimerkiksi yhdistelemällä ja strukturoimalla tuotteitaan. Kun kupla puhkeaa, finanssitalot käyttävät taitavasti hyväkseen taloudellista painoarvoaan ja poliittista vaikutusvaltaansa. Valtio tarjoaa niille pankkitukea ja pelastuspaketteja omasta kassastaan. Tappiot maksaa tavallinen kansa veronkorotuksin ja menoleikkauksin."
"Hyberglopalisaatio on nyt kestänyt kolme vuosikymmentä,ja sinä aikana talouskasvu on hidastunut,
eriarvoisuus pahentunut ja finanssikriisit yleistyneet useimmissa maissa."
Ha-Joon Chang
TALOUSTIEDE
Käyttäjän opas, Suomentanut Marja Ollila
Into Kustannus 2016
Tästä riemastuu kuin pieni lapsi uudesta lelusta, näin on todettava, kun lukee Changin kirjaa taloustieteestä. Taloustiede on kuivaa numerologiaa, niin luulin, mutta Chang osoittaa, että kuivien
numeroiden taustalla on monenlaisia arvoasetelmia: "millaista on hyvä elämä, miten tarkkaan vähemmistön mielipidettä tulisi kuunnella, mitä on pidettävä yhteiskunnallisena parannuksena ja millä keinoin on moraalisesti hyväksyttävää tavoitella "yhteistä etua", määritelläänpä se miten hyvänsä."
Changin ajattelun mukaan kapitalismin mahdollisuudet saadaan parhaiten käyttöön, kun valtio sääntelee ja elvyttää taloutta sopivasti oikeanlaisella politiikalla. Chang myös kysyy: miksi rikkaita
pitää kannustaa työntekoon tarjoamalla rikkauksia, mutta köyhiä tarjoamalla köyhyyttä?
"Kun köyhät saadaan uskomaan, että heidän köyhyytensä on heidän omaa syytään, että rikkaus on aina itse ansaittua ja että he itsekin voisivat rikastua, jos ottaisivat itseään niskasta kiinni, rikkaiden elämä käy helpommaksi. Köyhät alkavat vaatia tulonjakoa tasaavien verojen alentamista, hyvinvointimenojen leikkauksia, liike-elämän sääntelyn purkamista ja työntekijöiden oikeuksien heikentämistä - usein vastoin omaa etuaan." Chang on ilmeisesti käynyt tutustumassa suomenkin tämänhetkiseen talouspoliittiseen tilanteeseen, niin tutulta äskeinen kuulosti.
Chang suorastaan "hyökkää" rahan valtaa vastaan: "Rahan vallalla superrikkaat pystyvät muuttamaan perustaviakin pelisääntöjä, koska he - asiaa on turha kaunistella - voivat ostaa puolelleen politiikkoja ja poliittisia virkoja, laillisesti tai laittomasti. Rahan politiikka ohjailee usein päätöksiä, joilla puretaan työ- ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyä tai kevennetään rikkaiden verotusta."
Chang ottaa kantaa myös työttömyyteen toteamalla:"paras lääke suhdannetyöttömyyteen on, että valtio lisää kysyntää kasvattamalla julkisia menoja ja budjetin alijäämää sekä harjoittamalla löysää
rahapolitiikkaa, kunnes yksityinen sektori elpyy ja sinne syntyy tarpeeksi uusia työpaikkoja"
Ha-Joon Changin Taloustiede kirja on ylläolevia yksittäisiä poimintoja huomattavasti laajempi ja pohdiskelevampi teos. Kirja kirjoittaja tuo ilmi todellisuuden, jossa taloustiede on vahvasti poliittista ja Chang kehottaakin taloustieteen epäilyyn, sillä "taloustiede on poliittista puhetta, joka usein naamioituu tieteelliseksi totuudeksi."
Markku Laitinen
"Hyberglopalisaatio on nyt kestänyt kolme vuosikymmentä,ja sinä aikana talouskasvu on hidastunut,
eriarvoisuus pahentunut ja finanssikriisit yleistyneet useimmissa maissa."
Ha-Joon Chang
TALOUSTIEDE
Käyttäjän opas, Suomentanut Marja Ollila
Into Kustannus 2016
Tästä riemastuu kuin pieni lapsi uudesta lelusta, näin on todettava, kun lukee Changin kirjaa taloustieteestä. Taloustiede on kuivaa numerologiaa, niin luulin, mutta Chang osoittaa, että kuivien
numeroiden taustalla on monenlaisia arvoasetelmia: "millaista on hyvä elämä, miten tarkkaan vähemmistön mielipidettä tulisi kuunnella, mitä on pidettävä yhteiskunnallisena parannuksena ja millä keinoin on moraalisesti hyväksyttävää tavoitella "yhteistä etua", määritelläänpä se miten hyvänsä."
Changin ajattelun mukaan kapitalismin mahdollisuudet saadaan parhaiten käyttöön, kun valtio sääntelee ja elvyttää taloutta sopivasti oikeanlaisella politiikalla. Chang myös kysyy: miksi rikkaita
pitää kannustaa työntekoon tarjoamalla rikkauksia, mutta köyhiä tarjoamalla köyhyyttä?
"Kun köyhät saadaan uskomaan, että heidän köyhyytensä on heidän omaa syytään, että rikkaus on aina itse ansaittua ja että he itsekin voisivat rikastua, jos ottaisivat itseään niskasta kiinni, rikkaiden elämä käy helpommaksi. Köyhät alkavat vaatia tulonjakoa tasaavien verojen alentamista, hyvinvointimenojen leikkauksia, liike-elämän sääntelyn purkamista ja työntekijöiden oikeuksien heikentämistä - usein vastoin omaa etuaan." Chang on ilmeisesti käynyt tutustumassa suomenkin tämänhetkiseen talouspoliittiseen tilanteeseen, niin tutulta äskeinen kuulosti.
Chang suorastaan "hyökkää" rahan valtaa vastaan: "Rahan vallalla superrikkaat pystyvät muuttamaan perustaviakin pelisääntöjä, koska he - asiaa on turha kaunistella - voivat ostaa puolelleen politiikkoja ja poliittisia virkoja, laillisesti tai laittomasti. Rahan politiikka ohjailee usein päätöksiä, joilla puretaan työ- ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyä tai kevennetään rikkaiden verotusta."
Chang ottaa kantaa myös työttömyyteen toteamalla:"paras lääke suhdannetyöttömyyteen on, että valtio lisää kysyntää kasvattamalla julkisia menoja ja budjetin alijäämää sekä harjoittamalla löysää
rahapolitiikkaa, kunnes yksityinen sektori elpyy ja sinne syntyy tarpeeksi uusia työpaikkoja"
Ha-Joon Changin Taloustiede kirja on ylläolevia yksittäisiä poimintoja huomattavasti laajempi ja pohdiskelevampi teos. Kirja kirjoittaja tuo ilmi todellisuuden, jossa taloustiede on vahvasti poliittista ja Chang kehottaakin taloustieteen epäilyyn, sillä "taloustiede on poliittista puhetta, joka usein naamioituu tieteelliseksi totuudeksi."
Markku Laitinen
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Opastusta jännittäjälle
Myös ilmapiiriltään ankarien ja nolaavien kasvuympäristöjen on havaittu altistavan sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiselle.
Irti sosiaalisesta jännittämisestä
Jan-Henry Stenberg, Eero-Matti Koivisto, Salla Saiho, Satu Pihlaja,
Saara Halme, Minna Helkavaara, Grigori Joffe, Matti Holi
Duodecim, Mielenterveystalo.fi 2016
Punastuminen, hikoilu, käsien vapina, äänen väriseminen, sydämen tykyttely ja muut ahdistuneisuus oireet, ovat meidän jännittäjien jokapäiväistä leipää. Sen päälle me levitämme "voita", joka sisältää
nolostumisen ja häpeän. Meille on kirjoitettu tämä opas, että vapautuisimme kahlitsevasta ja elämää
rajoittavasta sosiaalisesta pelostamme.
Kirjan kirjoittajien mielestä sosiaaliseen jännittämiseen liittyy keskeisesti se, että sosiaalisissa tilanteissa huomiokyky siirtyy ulkoisista asioista omaan itseen, omiin ajatuksiin, tunteisiin ja etenkin kehollisiin kokemuksiin. Uskomukset omasta viallisuudesta heräävät ja sosiaalinen tilanne arvioidaan virheellisesti uhkaavaksi, vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan. Tämänkin me jännittäjät voimme allekirjoittaa.
Kirjassa "ilmiannetaan" myös meille ahdistuneille tuttu turvakäyttäytyminen (hieno termi) joka pitää sisällään tämän kaltaisia toimintoja: katsekontaktin välttäminen, vaiteliaisuus,hiljaa puhuminen, nopeasti puhuminen, hyvin tarkat sanavalinnat, jatkuva juominen tai syöminen, alkoholin käyttö, kynän, paperin tai lasin puristaminen.
Myös tilanteiden välttely - minulla on kahvikuppineuroosi,kieltäydyn tekosyyn varjolla kahvista - on
meidän jännittäjien perusjuttuja. Kirjassa välttelyä käsitellään laajemminkin. Mutta mitä sitten on tehtävissä? Mistä apu? Kirjoittajan nostavat esiin altistamisen.
Altistuksella kirjoittajat tarkoittavat tilanteen kohtaamista (minä menen siihen kahvitilaisuuteen) ja
välttelyn vähentämistä suunnitelmallisesti ja asteittain. He tarkoittavat, ettei minun tarvitse suinpäin hyökätä kaikista "kuumimpaan" paikkaan, vaan voin aloittaa harjoitukset sellaisesta tilanteesta, joka
tuottaa ennakolta vain vähän ahdistusta.
Altistus on kirjan asiantuntijoiden mukaan tehokkain tie ahdistuksesta vapautumiseen. "Se vaatii halukkuutta kohdata ja sietää epämukavaa oloa. Vastineeksi panostuksesta huomaat, että ahdistuksen
tunne helpottuu tilanteeseen tottumisen myötä."
Sosiaalisen pelon voittamisen kaavio on kirjassa tämä: Negatiivisten uskomusten haastaminen/Huomion suuntaaminen pois itsestä/Kehon reaktioiden kestäminen ja sietäminen/ Välttelyn purkaminen.
Mitään aivan mullistavaa ei suurella asiantuntija - kirjoittaja joukolla ole tarjottavana. Mutta on erittäin tärkeää, että tämä kirja on saatavilla, koska meillä sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvilla on tapana kokea "yksinäistä häpeää vaivastamme". Kirjassa on myös selkeä harjoituskaavio, jonka avulla voi päästä eteen päin.
Markku Laitinen
Irti sosiaalisesta jännittämisestä
Jan-Henry Stenberg, Eero-Matti Koivisto, Salla Saiho, Satu Pihlaja,
Saara Halme, Minna Helkavaara, Grigori Joffe, Matti Holi
Duodecim, Mielenterveystalo.fi 2016
Punastuminen, hikoilu, käsien vapina, äänen väriseminen, sydämen tykyttely ja muut ahdistuneisuus oireet, ovat meidän jännittäjien jokapäiväistä leipää. Sen päälle me levitämme "voita", joka sisältää
nolostumisen ja häpeän. Meille on kirjoitettu tämä opas, että vapautuisimme kahlitsevasta ja elämää
rajoittavasta sosiaalisesta pelostamme.
Kirjan kirjoittajien mielestä sosiaaliseen jännittämiseen liittyy keskeisesti se, että sosiaalisissa tilanteissa huomiokyky siirtyy ulkoisista asioista omaan itseen, omiin ajatuksiin, tunteisiin ja etenkin kehollisiin kokemuksiin. Uskomukset omasta viallisuudesta heräävät ja sosiaalinen tilanne arvioidaan virheellisesti uhkaavaksi, vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan. Tämänkin me jännittäjät voimme allekirjoittaa.
Kirjassa "ilmiannetaan" myös meille ahdistuneille tuttu turvakäyttäytyminen (hieno termi) joka pitää sisällään tämän kaltaisia toimintoja: katsekontaktin välttäminen, vaiteliaisuus,hiljaa puhuminen, nopeasti puhuminen, hyvin tarkat sanavalinnat, jatkuva juominen tai syöminen, alkoholin käyttö, kynän, paperin tai lasin puristaminen.
Myös tilanteiden välttely - minulla on kahvikuppineuroosi,kieltäydyn tekosyyn varjolla kahvista - on
meidän jännittäjien perusjuttuja. Kirjassa välttelyä käsitellään laajemminkin. Mutta mitä sitten on tehtävissä? Mistä apu? Kirjoittajan nostavat esiin altistamisen.
Altistuksella kirjoittajat tarkoittavat tilanteen kohtaamista (minä menen siihen kahvitilaisuuteen) ja
välttelyn vähentämistä suunnitelmallisesti ja asteittain. He tarkoittavat, ettei minun tarvitse suinpäin hyökätä kaikista "kuumimpaan" paikkaan, vaan voin aloittaa harjoitukset sellaisesta tilanteesta, joka
tuottaa ennakolta vain vähän ahdistusta.
Altistus on kirjan asiantuntijoiden mukaan tehokkain tie ahdistuksesta vapautumiseen. "Se vaatii halukkuutta kohdata ja sietää epämukavaa oloa. Vastineeksi panostuksesta huomaat, että ahdistuksen
tunne helpottuu tilanteeseen tottumisen myötä."
Sosiaalisen pelon voittamisen kaavio on kirjassa tämä: Negatiivisten uskomusten haastaminen/Huomion suuntaaminen pois itsestä/Kehon reaktioiden kestäminen ja sietäminen/ Välttelyn purkaminen.
Mitään aivan mullistavaa ei suurella asiantuntija - kirjoittaja joukolla ole tarjottavana. Mutta on erittäin tärkeää, että tämä kirja on saatavilla, koska meillä sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvilla on tapana kokea "yksinäistä häpeää vaivastamme". Kirjassa on myös selkeä harjoituskaavio, jonka avulla voi päästä eteen päin.
Markku Laitinen
tiistai 29. marraskuuta 2016
Kiinnitän katseeni siihen, mikä vielä on mahdollista
"Minä hautaan sen minkä olen surrut.
En enää murenna itseäni sillä
mitä ei voi muuttaa
Minä kiinnitän katseeni siihen
mikä vielä on mahdollista.
Ulrich Schafferin pieni mietelmäkirjanen - Kasvan... ja elämäni uudistuu. Lastenkeskus Oy Helsinki 1995, Suomentanut Heli Karjalainen - Sisältää edellä kuvatun kaltaisia, ajatuksellisia helmiä. Henkisen ja psyykkisen kasvun hedelmät ovat kirjaseen "tipahdelleet", kuin punakylkiset omenat, ne ovat nautittavan raikkaita.
Kasvaminen on matkalla olemista.
Se tarkoittaa, etten enää toista itseäni
vanhojen kuvitelmien turvallisuudessa.
Että seuraan tarkoin
elämän kehittymistä,
että päästän irti kaikesta
mikä ei kuulu minulle,
kaikesta mikä jättää minut tyhjäksi.
Schaffer kertoo, että kirjan lähtökohta on hänen oma elämänsä. Kirjoittajan avoimuus on silmiin pistävää. Hänen sanansa ovat aidon lämpimiä, "Kun kasvan,asetun alttiiksi haavoittumiselle,
kuin hento verso"
Ei ole kasvua ilman pettymystä:
minä tuotan toisille pettymyksiä,
sillä en vastaa heidän kuvaansa minusta,
ja minä itse petyn,
sillä toiset tiet ovat minulle vieraita.
Shaffer kirjoittaa myös näin: "toiset ihmiset eivät ole olemassa sitä varten, että he täyttäisivät minun toiveeni, eikä elämä ole minulle mitään velkaa." Schafferin, "pieni - suuri" kirja, avaa kenen tahansa silmät ja itselleni se on hyvin merkityksellinen sanomansa vuoksi
Markku Laitinen
En enää murenna itseäni sillä
mitä ei voi muuttaa
Minä kiinnitän katseeni siihen
mikä vielä on mahdollista.
Ulrich Schafferin pieni mietelmäkirjanen - Kasvan... ja elämäni uudistuu. Lastenkeskus Oy Helsinki 1995, Suomentanut Heli Karjalainen - Sisältää edellä kuvatun kaltaisia, ajatuksellisia helmiä. Henkisen ja psyykkisen kasvun hedelmät ovat kirjaseen "tipahdelleet", kuin punakylkiset omenat, ne ovat nautittavan raikkaita.
Kasvaminen on matkalla olemista.
Se tarkoittaa, etten enää toista itseäni
vanhojen kuvitelmien turvallisuudessa.
Että seuraan tarkoin
elämän kehittymistä,
että päästän irti kaikesta
mikä ei kuulu minulle,
kaikesta mikä jättää minut tyhjäksi.
Schaffer kertoo, että kirjan lähtökohta on hänen oma elämänsä. Kirjoittajan avoimuus on silmiin pistävää. Hänen sanansa ovat aidon lämpimiä, "Kun kasvan,asetun alttiiksi haavoittumiselle,
kuin hento verso"
Ei ole kasvua ilman pettymystä:
minä tuotan toisille pettymyksiä,
sillä en vastaa heidän kuvaansa minusta,
ja minä itse petyn,
sillä toiset tiet ovat minulle vieraita.
Shaffer kirjoittaa myös näin: "toiset ihmiset eivät ole olemassa sitä varten, että he täyttäisivät minun toiveeni, eikä elämä ole minulle mitään velkaa." Schafferin, "pieni - suuri" kirja, avaa kenen tahansa silmät ja itselleni se on hyvin merkityksellinen sanomansa vuoksi
Markku Laitinen
maanantai 28. marraskuuta 2016
Älä siis ryömi
Synnyit tänne mahdollisuuksia täynnä.
Synnyit hyvyyteen ja luottamukseen.
Synnyit ihanteisiin ja unelmiin.
Synnyit suuruuteen.
Siivet ovat synnyinlahjasi.
Ei sinua ole tarkoitettu ryömimään, älä siis ryömi.
Sinulla on siivet
Opi käyttämään niitä ja lennä.
-Rumi (1200-luku)
Aina, kun apatia, alakuloisuus tai masennus uhkaa saada yliotteen, etsin itselleni tämän kaltaista "lääkettä". Sanoissa on voimaa, ne voivat nostaa "kaatuneen" jaloilleen. Jopa ajoittain heräävä kyynisyyskin lievittyy oikein valituilla sanoilla. Ylläolevat Rumin voimalauseet ovat oikea lahja
kaukaa historiasta. Kiitos sinulle, kuka olitkin.
Markku Laitinen
Synnyit hyvyyteen ja luottamukseen.
Synnyit ihanteisiin ja unelmiin.
Synnyit suuruuteen.
Siivet ovat synnyinlahjasi.
Ei sinua ole tarkoitettu ryömimään, älä siis ryömi.
Sinulla on siivet
Opi käyttämään niitä ja lennä.
-Rumi (1200-luku)
Aina, kun apatia, alakuloisuus tai masennus uhkaa saada yliotteen, etsin itselleni tämän kaltaista "lääkettä". Sanoissa on voimaa, ne voivat nostaa "kaatuneen" jaloilleen. Jopa ajoittain heräävä kyynisyyskin lievittyy oikein valituilla sanoilla. Ylläolevat Rumin voimalauseet ovat oikea lahja
kaukaa historiasta. Kiitos sinulle, kuka olitkin.
Markku Laitinen
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Totuudellinen poliitikko?
Kansalaistaito - Miten politiikkaa voi ymmärtää,
jos sitä voi ymmärtää?
Vesa Heikkinen ja Tapio Pajunen
Kustannusosakeyhtiö Teos 2016
Kansalaistaito kirjaan on otettu mukaan tarina duunarista, "joka tunnettiin työpaikallaan tervejärkisenä ja selväpäisenä yhteiskunnallisten asioiden seuraajana. Työtoverit kannustivat miestä ryhtymään ehdokkaaksi vaaleissa, ja lopulta hän suostui. Oltuaan viikon puolueen valmennuskurssilla hän palasi työpaikalle. Kukaan ei enää ymmärtänyt, mitä mies horisi. Hänestä oli tullut poliitikko!"
On täysin ymmärrettävää, ettei poliittista kieltä voi ymmärtää, kuin toinen poliittinen henkilö. Kirja
perustuukin pitkälle juuri politiikan kielipeleihin, sitä valotetaan esimerkein, kuten seuraavassa: Kun
katselee Sipilän hallituksen ohjelmaa verbikriittisten silmälasien läpi, havaitsee helposti useita kysymyksiä herättäviä kohtia: "julkisia palveluja avataan yritysten kilpailulle." Kuvaako samaa asiaa
toisesta näkökulmasta verbi yksityistää? "Sosiaaliturvaa ja verotusta yhteensovitetaan kannustinloukkujen purkamiseksi." Mitä jos joku sanoo, että tämä on etuuksien leikkaamista?
Kirjoittajat asettavat myös kiusallisia kysymyksiä mietittäväksi: "Voiko olla niin, että poliittisessa toiminnassa rehellisen normi on jotenkin väljempi ja mukautuvampi kuin kansalaisten arkipäivässä?
Kestäisikö toimitusjohtajan tai talouspäättäjä henkinen selkäranka, jos hän lopettaessaan työpaikkoja
tai leikatessaan sosiaaliturvaa puhuisikin ihmisistä eikä numeroista?" Jälkimmäisellä viitataan myös
politiikkojen tapaan käyttää numeroita ja tilastoja, jolloin ihmiskohtalot jäävät syrjään keskustelusta ja kovia päätöksiä voidaan tehdä ilman eettistä pohdintaa.
Pääministeri Sipilän politiikkaa valotetaan kirjassa monelta kantilta ja lopullinen arvio tulee tässä:
"Monille kansalaisista on alkanut muodostua käsitys, että Sipilä luulee itsestään liikoja. Asiaa eivät
auttaneet hänen puheensa johtajuudesta ja luottamuksesta. Niistä alkoi muodostua käsitys, että kansalaiset ovat johtaja Sipilällä töissä - ei niin, että Sipilä olisi kansalaisilla ja kansalaisia varten."
Myös eduskuntasalista piirtyvää näkymää katsellaan kriittisin silmin: "Edustajat palvovat kameraa, pitävät yllä jatkuvaa vaalipuhetta ja toistelevat puolueensa näkemyksiä. Politiikka näyttäytyy pahimmillaan teatterina, politiikan esittämisenä, pelinä, jossa näyttelijöiden roolit ovat jäykät ja ennalta määritellyt."
Kirjoittajat ovat käyttäneet paljon aikaa tutkimuksiin, poliittista retoriikkaa on kaivettu esiin vuosikymmentenkin takaa. Kirjasta löytyy vertailevaa analyysiä mallia, Kekkonen - Sipilä.
Kyllä kirja toimii nimensä mukaisesti: Kansalaistaito politiikan osalta kehittyy, mutta herättävät
kirjan paljastukset kiukkuakin. Tuntuu kuin olisi ollut vuosikymmeniä narutettavana.
Markku Laitinen
jos sitä voi ymmärtää?
Vesa Heikkinen ja Tapio Pajunen
Kustannusosakeyhtiö Teos 2016
Kansalaistaito kirjaan on otettu mukaan tarina duunarista, "joka tunnettiin työpaikallaan tervejärkisenä ja selväpäisenä yhteiskunnallisten asioiden seuraajana. Työtoverit kannustivat miestä ryhtymään ehdokkaaksi vaaleissa, ja lopulta hän suostui. Oltuaan viikon puolueen valmennuskurssilla hän palasi työpaikalle. Kukaan ei enää ymmärtänyt, mitä mies horisi. Hänestä oli tullut poliitikko!"
On täysin ymmärrettävää, ettei poliittista kieltä voi ymmärtää, kuin toinen poliittinen henkilö. Kirja
perustuukin pitkälle juuri politiikan kielipeleihin, sitä valotetaan esimerkein, kuten seuraavassa: Kun
katselee Sipilän hallituksen ohjelmaa verbikriittisten silmälasien läpi, havaitsee helposti useita kysymyksiä herättäviä kohtia: "julkisia palveluja avataan yritysten kilpailulle." Kuvaako samaa asiaa
toisesta näkökulmasta verbi yksityistää? "Sosiaaliturvaa ja verotusta yhteensovitetaan kannustinloukkujen purkamiseksi." Mitä jos joku sanoo, että tämä on etuuksien leikkaamista?
Kirjoittajat asettavat myös kiusallisia kysymyksiä mietittäväksi: "Voiko olla niin, että poliittisessa toiminnassa rehellisen normi on jotenkin väljempi ja mukautuvampi kuin kansalaisten arkipäivässä?
Kestäisikö toimitusjohtajan tai talouspäättäjä henkinen selkäranka, jos hän lopettaessaan työpaikkoja
tai leikatessaan sosiaaliturvaa puhuisikin ihmisistä eikä numeroista?" Jälkimmäisellä viitataan myös
politiikkojen tapaan käyttää numeroita ja tilastoja, jolloin ihmiskohtalot jäävät syrjään keskustelusta ja kovia päätöksiä voidaan tehdä ilman eettistä pohdintaa.
Pääministeri Sipilän politiikkaa valotetaan kirjassa monelta kantilta ja lopullinen arvio tulee tässä:
"Monille kansalaisista on alkanut muodostua käsitys, että Sipilä luulee itsestään liikoja. Asiaa eivät
auttaneet hänen puheensa johtajuudesta ja luottamuksesta. Niistä alkoi muodostua käsitys, että kansalaiset ovat johtaja Sipilällä töissä - ei niin, että Sipilä olisi kansalaisilla ja kansalaisia varten."
Myös eduskuntasalista piirtyvää näkymää katsellaan kriittisin silmin: "Edustajat palvovat kameraa, pitävät yllä jatkuvaa vaalipuhetta ja toistelevat puolueensa näkemyksiä. Politiikka näyttäytyy pahimmillaan teatterina, politiikan esittämisenä, pelinä, jossa näyttelijöiden roolit ovat jäykät ja ennalta määritellyt."
Kirjoittajat ovat käyttäneet paljon aikaa tutkimuksiin, poliittista retoriikkaa on kaivettu esiin vuosikymmentenkin takaa. Kirjasta löytyy vertailevaa analyysiä mallia, Kekkonen - Sipilä.
Kyllä kirja toimii nimensä mukaisesti: Kansalaistaito politiikan osalta kehittyy, mutta herättävät
kirjan paljastukset kiukkuakin. Tuntuu kuin olisi ollut vuosikymmeniä narutettavana.
Markku Laitinen
Paha ja ystävällinen
Hyviä ovat ne, jotka tyytyvät vain uneksimaan teoista, joita toiset, pahat, toteuttavat. (Platon)
Sanamme ja tekomme ovat vähän väliä sellaisia, joita Platonin pahat toteuttavat. On harvinaista, että tyytyisimme vain uneksimaan niistä. Marcus Aurelius on Platonin kanssa samoilla vesillä heristäessään sormeaan tähän tapaan: "Miten pian sinun onkaan kuoltava! Mutta silti et pysty vapautumaan teennäisyydestä ja himoista, et osaa olla ystävällinen ihmisten seurassa."
Annetaanpa vielä yhden "opettajan tukistaa" - "Sinä olet maan päällä vain vieras, joka viipyy lyhyen
hetken, onko sinun siis vaikea käyttäytyä niin, ettet ole taakkana toisille vieraille?" (Joh. Trojan)
Hiljaiseksi vetää ja paljon on opittavaa.
Markku Laitinen
Sanamme ja tekomme ovat vähän väliä sellaisia, joita Platonin pahat toteuttavat. On harvinaista, että tyytyisimme vain uneksimaan niistä. Marcus Aurelius on Platonin kanssa samoilla vesillä heristäessään sormeaan tähän tapaan: "Miten pian sinun onkaan kuoltava! Mutta silti et pysty vapautumaan teennäisyydestä ja himoista, et osaa olla ystävällinen ihmisten seurassa."
Annetaanpa vielä yhden "opettajan tukistaa" - "Sinä olet maan päällä vain vieras, joka viipyy lyhyen
hetken, onko sinun siis vaikea käyttäytyä niin, ettet ole taakkana toisille vieraille?" (Joh. Trojan)
Hiljaiseksi vetää ja paljon on opittavaa.
Markku Laitinen
lauantai 26. marraskuuta 2016
Jatkuvan talouskasvun harha
"Maapallon kauneus on suurelta osin peräisin asioista,
jotka väestön ja vaurauden kasvu tuhoaisi (...) Toivon
sydämestäni jälkipolvien puolesta, että he tyytyvät siihen
mitä heillä jo on, ennen kuin hätä pakottaa heidät niin tekemään."
(John Stuart Mill)
Joka ainoa päivä meille syötetään jatkuvan talouskasvun autuutta - hyvinvointi ja talouden kasvu on
naitettu yhteen. Poliittinen retoriikka on sitä tulvillaan. Todellisuus ohitetaan noin vaan. Yksikään
korkealle pyrkivä politiikko, ei enää asemaansa päästyään, ole halukas julkisesti puhumaan maapallon rajallisista resursseista, vaikka olisi miten "vihreä". Jokainen puhuu ja kannattaa jotain
kestävän talouden ideaa, joka ei oikeasti perustu mihinkään. Elämästä on tullut "bruttokansantuote".
Bisnes, jonka alaisina meidän tulisi toimia ja elää. Ihminen ei ole ihminen, vaan kuluttaja. Tämän seurauksena me teemme selvää jälkeä kaikesta, tuhoamme oman elinympäristömme ja lastemme tulevaisuuden.
Markku Laitinen
jotka väestön ja vaurauden kasvu tuhoaisi (...) Toivon
sydämestäni jälkipolvien puolesta, että he tyytyvät siihen
mitä heillä jo on, ennen kuin hätä pakottaa heidät niin tekemään."
(John Stuart Mill)
Joka ainoa päivä meille syötetään jatkuvan talouskasvun autuutta - hyvinvointi ja talouden kasvu on
naitettu yhteen. Poliittinen retoriikka on sitä tulvillaan. Todellisuus ohitetaan noin vaan. Yksikään
korkealle pyrkivä politiikko, ei enää asemaansa päästyään, ole halukas julkisesti puhumaan maapallon rajallisista resursseista, vaikka olisi miten "vihreä". Jokainen puhuu ja kannattaa jotain
kestävän talouden ideaa, joka ei oikeasti perustu mihinkään. Elämästä on tullut "bruttokansantuote".
Bisnes, jonka alaisina meidän tulisi toimia ja elää. Ihminen ei ole ihminen, vaan kuluttaja. Tämän seurauksena me teemme selvää jälkeä kaikesta, tuhoamme oman elinympäristömme ja lastemme tulevaisuuden.
Markku Laitinen
Pidätä hengitystäsi
Pidätä hengitystäsi.
Ojenna tuntosarvesi:
Opettaja lähestyy.
Voi olla, ettei hän saavu iloisina hetkinä,
vaan ankeina
epävarmojen ja vaikeiden askelien hetkinä.
Köyhien ja sorrettujen puolustaja, Brasilialainen arkkipiispa Helder Camara on kirjoittanut pienen kirjasen, jolla on suuri vaikutus lukijaansa.
Keksijät töihin!
Tarvitaan kiireesti keksintöjä,
jotka edistävät hiljaisuutta,
suojelevat sitä, pelastavat sen.
Helder Camaralla oli tapana nousta aamuyöstä mietiskelemään ja kirjoittamaan. Hän kirjoittaa mielellään köyhistä, ihmisistä joita hän kutsuu Jumalan hulluiksi ja lapsista. Camaralla on pettämätön psykologinen oivalluskyky.
Kuka voi kerskata olevansa vapaa?
Kenelläpä ei olisi
salaisia vankiloitaan,
näkymättömiä kahleitaan,
sitä pitävämpiä,
mitä näkymättömämpiä ne ovat?
Tämän sisältörikkaan kirjasen on kustantanut Kirjaneliö 1996. Suomennos on Taisto Niemisen. Kirja nimi on: Tuhat syytä elää - Mietiskelyjä. Ja lopuksi vielä yksi upea näyte Helder Camaran kirjasta:
Ei mikään uhraus,
ei mikään hinta
ole liikaa siitä ilosta,
että saa nähdä sammuneiden kasvojen
kirkastuvan uudestaan,
nähdä sellaisen ihmisen jälleen hymyilevän
joka näytti unohtaneen
hymyilemisen taidon
nähdä miten luottamus
syntyy uudestaan
ihmisessä joka ei enää uskonut
mihinkään
eikä Keneenkään...
Markku Laitinen
perjantai 25. marraskuuta 2016
Elämän oppitunti
"9-vuotiaalla pojalla oli ollut syöpä kuusi vuotta. Hän oli taistelunsa taistellut. Hän oli hyväksynyt kuolemansa todellisuuden. Kävin hänen luonaan sanomassa hyvästit, kun hän oli lähdössä kotiin. Yllätyksekseni hän pyysi minua luokseen kotiinsa. Kun yritin vilkaista, mitä kello oli, hän vakuutti minulle, ettei se kestäisi kauan. Niin ajoimme hänen pihaansa.
Hän pyysi isäänsä nostamaan alas polkupyörän, joka oli roikkunut tallissa kolme vuotta käyttämättömänä. Pojan suuri unelma oli ajaa pyörällä kerran korttelin ympäri - hän ei ollut koskaan kyennyt siihen. Hän pyysi isäänsä asettamaan pyörään apupyörät. Tämä vaati pieneltä pojalta paljon rohkeutta: on nöyryyttävää tulla nähdyksi apupyörissä, kun ikätoverit leikkivät pyörillään miten tahtovat. Kyynelsilmin isä asensi apupyörät.
Poika katsoi sitten minuun ja sanoi: "Sinun tehtäväsi on pitää äiti pois tieltä." Tiedättehän millaisia äidit ovat, he haluavat suojella teitä kaiken aikaa. Äiti olisi halunnut pidellä pojastaan kiinni koko matkan korttelin ympäri, mutta se olisi vienyt pojan yrityksestä voitonmaun. Pojan äiti ymmärsi tämän. Hän tiesi, että yksi viimeisiä asioita, joita hän voisi tehdä rakkaudestaan poikaansa, oli pidättäytyä hoivaamasta lastaan tämän tarttuessa viimeiseen suureen haasteeseensa.
Odotimme, kun poika lähti ajamaan. Tuntui kuluvan ikuisuus. Sitten hän ajoi kulman takaa juuri ja juuri pystyssä pysyen. Hän oli hyvin riutuneen näköinen ja kalpea. Kukaan ei uskonut hänen kykenevän ajamaan pyörällä. Mutta hän ajoi luoksemme säteillen. Sitten hän pyysi isäänsä irrottamaan apupyörät, ja kannoimme pyörän yläkertaan. "Kun veljeni tulee koulusta kotiin, lähettäisittekö hänet yläkertaan?"poika pyysi.
Kaksi viikkoa myöhemmin pojan pikkuveli, ensiluokkalainen, kertoi meille, että hän oli saanut pyörän veljeltään syntymäpäivälahjaksi, koska veli oli tiennyt, ettei hän eläisi pikkuveljen syntymäpäivään saakka. Vaikka tällä urhealla pojalla ei ollut paljon aikaa tai voimia jäljellä, hän oli toteuttanut viimeisen unelmansa, ajanut pyörällään korttelin ympäri ja antanut pyörän sitten lahjaksi pikkuveljelleen."
Äskeinen lainaus on kirjasta: Elä tässä ja nyt, Elisabeth Kupler-Ross - David Kessler
Basam Books 2002 Suomentanut Tiina Wikström
Kirja on yksi parhaita aarteitani. Se on täynnä kultajyviä. Paljon surua, paljon elämänvoimaa. Kirja on opettajani. Kuten tästäkin lauseesta huomataan: " Jos meillä on pyöräretki tekemättä ja ihmisiä
rakastamatta, niiden aika on nyt."
Markku Laitinen
Hän pyysi isäänsä nostamaan alas polkupyörän, joka oli roikkunut tallissa kolme vuotta käyttämättömänä. Pojan suuri unelma oli ajaa pyörällä kerran korttelin ympäri - hän ei ollut koskaan kyennyt siihen. Hän pyysi isäänsä asettamaan pyörään apupyörät. Tämä vaati pieneltä pojalta paljon rohkeutta: on nöyryyttävää tulla nähdyksi apupyörissä, kun ikätoverit leikkivät pyörillään miten tahtovat. Kyynelsilmin isä asensi apupyörät.
Poika katsoi sitten minuun ja sanoi: "Sinun tehtäväsi on pitää äiti pois tieltä." Tiedättehän millaisia äidit ovat, he haluavat suojella teitä kaiken aikaa. Äiti olisi halunnut pidellä pojastaan kiinni koko matkan korttelin ympäri, mutta se olisi vienyt pojan yrityksestä voitonmaun. Pojan äiti ymmärsi tämän. Hän tiesi, että yksi viimeisiä asioita, joita hän voisi tehdä rakkaudestaan poikaansa, oli pidättäytyä hoivaamasta lastaan tämän tarttuessa viimeiseen suureen haasteeseensa.
Odotimme, kun poika lähti ajamaan. Tuntui kuluvan ikuisuus. Sitten hän ajoi kulman takaa juuri ja juuri pystyssä pysyen. Hän oli hyvin riutuneen näköinen ja kalpea. Kukaan ei uskonut hänen kykenevän ajamaan pyörällä. Mutta hän ajoi luoksemme säteillen. Sitten hän pyysi isäänsä irrottamaan apupyörät, ja kannoimme pyörän yläkertaan. "Kun veljeni tulee koulusta kotiin, lähettäisittekö hänet yläkertaan?"poika pyysi.
Kaksi viikkoa myöhemmin pojan pikkuveli, ensiluokkalainen, kertoi meille, että hän oli saanut pyörän veljeltään syntymäpäivälahjaksi, koska veli oli tiennyt, ettei hän eläisi pikkuveljen syntymäpäivään saakka. Vaikka tällä urhealla pojalla ei ollut paljon aikaa tai voimia jäljellä, hän oli toteuttanut viimeisen unelmansa, ajanut pyörällään korttelin ympäri ja antanut pyörän sitten lahjaksi pikkuveljelleen."
Äskeinen lainaus on kirjasta: Elä tässä ja nyt, Elisabeth Kupler-Ross - David Kessler
Basam Books 2002 Suomentanut Tiina Wikström
Kirja on yksi parhaita aarteitani. Se on täynnä kultajyviä. Paljon surua, paljon elämänvoimaa. Kirja on opettajani. Kuten tästäkin lauseesta huomataan: " Jos meillä on pyöräretki tekemättä ja ihmisiä
rakastamatta, niiden aika on nyt."
Markku Laitinen
torstai 24. marraskuuta 2016
Olin lapsi ja rakastin
Häiritsin kysymyksillä, en ylettynyt
äitini käteen
isä katseli jotain peliä
minä olin lapsi ja
rakastin.
Markku Laitinen
äitini käteen
isä katseli jotain peliä
minä olin lapsi ja
rakastin.
Markku Laitinen
Mitä kukaan ei ole tahtonut
"Mitä yksi tahtoo, sitä toinen vastustaa, ja se mitä lopputuloksena syntyy, on jotakin mitä kukaan ei ole tahtonut". (Friedrich Engels)
Tämä Engelsin määritelmä on vuodelta 1890, mutta se voisi yhtä hyvin olla kuvaus Euroopan Unionin nykytilasta. Esimerkki: EU:n keskuspankin "setelipainokone" on jo aivan tulipunainen, kun uutta rahaa on luotava yötä päivää, etteivät jättimäiset pankit romahtaisi. Tätä ei kukaan halunnut, eivätkä varsinkaan ne, uskoivat lujasti markkinatalousfundalismiin, eli siihen ilosanomaan, joka julistaa: markkinat ovat itsekorjautuva järjestelmä. Toinen esimerkki: Pakolaispolitiikka. Euroopan Unionin syvimmässä ytimessä olevat päättäjät kykenevät kyllä asettumaan aina yhteiseen potrettiin ja sen he tekevät hymyillen, vaikka samaan aikaan yhdentynyt Eurooppa antaa rakentaa muureja ja piikkilanka-aitoja. Tästä ei ole pitkä matka 1930-luvulle, kuka sinne haluaa? Meille suomalaisille
Engelsin ajatukset sopivat erityisen hyvin, ja se pätee myös kotimaan politiikkaan.
Markku Laitinen
Tämä Engelsin määritelmä on vuodelta 1890, mutta se voisi yhtä hyvin olla kuvaus Euroopan Unionin nykytilasta. Esimerkki: EU:n keskuspankin "setelipainokone" on jo aivan tulipunainen, kun uutta rahaa on luotava yötä päivää, etteivät jättimäiset pankit romahtaisi. Tätä ei kukaan halunnut, eivätkä varsinkaan ne, uskoivat lujasti markkinatalousfundalismiin, eli siihen ilosanomaan, joka julistaa: markkinat ovat itsekorjautuva järjestelmä. Toinen esimerkki: Pakolaispolitiikka. Euroopan Unionin syvimmässä ytimessä olevat päättäjät kykenevät kyllä asettumaan aina yhteiseen potrettiin ja sen he tekevät hymyillen, vaikka samaan aikaan yhdentynyt Eurooppa antaa rakentaa muureja ja piikkilanka-aitoja. Tästä ei ole pitkä matka 1930-luvulle, kuka sinne haluaa? Meille suomalaisille
Engelsin ajatukset sopivat erityisen hyvin, ja se pätee myös kotimaan politiikkaan.
Markku Laitinen
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
Kiduttava ajatus
"Miten ihminen voi antaa itselleen anteeksi sen, ettei hän valintatilanteessa kyennyt menettelemään niin, että pahuuden osuus olisi vähentynyt ja hyvyyden osuus lisääntynyt edes hitusen verran näissä ihmiselon tuskissa ja ristiriidoissa? Ihminen haluaa kokea hyvää ja toivoo, että hän toimisi hyväntahtoisesti, mutta silti voitonhalu ja raha merkitsevätkin hänelle yli kaiken. Sitten häntä kiduttaa ajatus, ettei ole varaa tuntea sääliä eikä myötätuntoa, jos se tarkoittaa voitosta luopumista".
(Tor-Björn Hägglund)
Me olemme ajautuneet yhä kauemmaksi tilanteesta, jossa hyvyyden osuuden sallittaisiin lisääntyä. On täysin oikeutettua antaa itselle ja ottaa toisilta. Ristiriitaa ei synny, eikä näin ollen ole mitään anteeksi annettavaakaan. Me olemme turruttaneet itsemme niin, ettei Hägglundin mainitsemaa
"kiduttavaa ajatusta", enää synny. Elämän kilpajuoksu kuitenkin ahdistaa meitä. Kokoaikainen väsymyksen tunne piinaa ja mieli kaipaa lepoa, miksi?
Markku Laitinen
(Tor-Björn Hägglund)
Me olemme ajautuneet yhä kauemmaksi tilanteesta, jossa hyvyyden osuuden sallittaisiin lisääntyä. On täysin oikeutettua antaa itselle ja ottaa toisilta. Ristiriitaa ei synny, eikä näin ollen ole mitään anteeksi annettavaakaan. Me olemme turruttaneet itsemme niin, ettei Hägglundin mainitsemaa
"kiduttavaa ajatusta", enää synny. Elämän kilpajuoksu kuitenkin ahdistaa meitä. Kokoaikainen väsymyksen tunne piinaa ja mieli kaipaa lepoa, miksi?
Markku Laitinen
tiistai 22. marraskuuta 2016
Päättämisen ja rohkeuden puute
Immanuel Kant huudahtaa: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi! Hän myös kysyy mitä on valistus? Ja vastaa itse: VALISTUS on ihmisen ulospääsemistä hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta.
Mitä hän tarkoittaa alaikäisyydellä? "Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää hyväkseen omaa järkeään ilman toisen johdatusta". Kant antaa vielä käytännön esimerkkejä: "Upseeri sanoo: Älkää järkeilkö, vaan harjoitelkaa!" Rahaneuvos:
Älkää järkeilkö, vaan maksakaa! Pappi: Älkää järkeilkö, vaan uskokaa!" Kant kääntää vielä koko järkeilyn nurin päin: "Järkeilkää niin paljon kuin haluatte ja mistä ikinä haluatte, mutta totelkaa!"
Yrjö Kallinen koki omakohtaisesti sisällissodan traagisen lopputuleman. Viruessaan Tammisaaren vankilassa kuolemaantuomittuna, kaiken hädän ja kärsimyksen keskellä, hänen sisällään kypsyi tämä vakaumuksellinen ajatus: "en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään
arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi..."
Kallisen voimaperäisessä ajatuksessa toteutuu Immanuel Kantin toive oman järjen rohkeasta käytöstä.
Markku Laitinen
Mitä hän tarkoittaa alaikäisyydellä? "Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää hyväkseen omaa järkeään ilman toisen johdatusta". Kant antaa vielä käytännön esimerkkejä: "Upseeri sanoo: Älkää järkeilkö, vaan harjoitelkaa!" Rahaneuvos:
Älkää järkeilkö, vaan maksakaa! Pappi: Älkää järkeilkö, vaan uskokaa!" Kant kääntää vielä koko järkeilyn nurin päin: "Järkeilkää niin paljon kuin haluatte ja mistä ikinä haluatte, mutta totelkaa!"
Yrjö Kallinen koki omakohtaisesti sisällissodan traagisen lopputuleman. Viruessaan Tammisaaren vankilassa kuolemaantuomittuna, kaiken hädän ja kärsimyksen keskellä, hänen sisällään kypsyi tämä vakaumuksellinen ajatus: "en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään
arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi..."
Kallisen voimaperäisessä ajatuksessa toteutuu Immanuel Kantin toive oman järjen rohkeasta käytöstä.
Markku Laitinen
maanantai 21. marraskuuta 2016
Valo pimeästä
Deppie Ford kirjoittaa: Emme ole haudanneet vain pimeyttämme, vaan myös positiiviset piirteemme - voimakkaat, rakastavat ja herkulliset puolemme. Olemme saattaneet haudata nerokkuutemme, pätevyytemme, huumorintajumme, menestyksemme tai voimamme. Ehkä täysi itseilmaisumme, ainutlaatuisuutemme tai iloinen minämme vetäytyi piiloon, kun meille sanottiin "Älähän luule itsestäsi liikoja, "Itku pitkästä ilosta" tai "Mitä ihmisetkin nyt ajattelevat".
Nuo viimeiset lauseet särähtävät ilkeästi korvissa, ne ovat kuin alitajunnan esiin nostamia kylttejä, jotka luettuani innostukseni lopahtaa. Raikkaalta tuntunut uusi idea peittyy häpeän tunteeseen. Sammutan varmuuden vuoksi myös "iloisen liekin, joka kynttilässäni paloi". Haluan taas miellyttää, koska tunnen tarvitsevani hyväksyntää.
Deppie Fordilla on vielä sanottavaa: Jos haluamme löytää valon pimeästä ja saada käyttöömme varjomme sisältämät lahjat, meidän on tuotava rehellisyys sinne, missä tähän asti olemme valehdelleet itsellemme; anteeksianto ja myötätunto sinne, missä olemme hävenneet; rakkaus ja
hyväksyminen vaikeisiin menneisyyden kokemuksiin ja rohkeus niille elämämme alueille, joilla olemme pelänneet myöntää haavoittuvuutemme.
Saan siis tietää, että ahdistukseni puhuu totuudellista kieltä. Tunne siitä, että "jotain puuttuu", onkin
aitouden poissaoloa. Herkkä pikkupoika on saanut peitokseen palan "miehistä kovuutta", jota hän
tiedostamattaan yrittää potkia pois päältään koko elämänsä ajan.
Markku Laitinen
Nuo viimeiset lauseet särähtävät ilkeästi korvissa, ne ovat kuin alitajunnan esiin nostamia kylttejä, jotka luettuani innostukseni lopahtaa. Raikkaalta tuntunut uusi idea peittyy häpeän tunteeseen. Sammutan varmuuden vuoksi myös "iloisen liekin, joka kynttilässäni paloi". Haluan taas miellyttää, koska tunnen tarvitsevani hyväksyntää.
Deppie Fordilla on vielä sanottavaa: Jos haluamme löytää valon pimeästä ja saada käyttöömme varjomme sisältämät lahjat, meidän on tuotava rehellisyys sinne, missä tähän asti olemme valehdelleet itsellemme; anteeksianto ja myötätunto sinne, missä olemme hävenneet; rakkaus ja
hyväksyminen vaikeisiin menneisyyden kokemuksiin ja rohkeus niille elämämme alueille, joilla olemme pelänneet myöntää haavoittuvuutemme.
Saan siis tietää, että ahdistukseni puhuu totuudellista kieltä. Tunne siitä, että "jotain puuttuu", onkin
aitouden poissaoloa. Herkkä pikkupoika on saanut peitokseen palan "miehistä kovuutta", jota hän
tiedostamattaan yrittää potkia pois päältään koko elämänsä ajan.
Markku Laitinen
Pahuudesta
Filosofi Hannah Arendtin kirja: Eichman Jerusalemissa, raportti pahuuden arkipäiväisyydestä on vihdoinkin suomennettu. Docendon (2016) kustantama ja Jouni Tillin sekä Antero Holmilan suomentaman kirjan lukijat saavat hämmästyä. Adolf Eichman kidnapattiin Israelin tiedustelupalvelun toimesta ja toimitettiin oikeuteen tuomittavaksi. SS-upseeri Eichman organisoi
juutalaisten pakkosiirtoja ja kokoamista ghettoihin. Myöhemmässä vaiheessa Eichman järjesti juutalaisten kuljetukset keskitysleireille. Hannah Arendt seurasi oikeudenkäyntiä paikan päällä, eikä
hän omaksi hämmästyksekseen nähnyt pahuuden ilmentymää, "hänen silmiensä edessä oli kuivahko, jollain tavalla luonteenpiirteetön ja vailla ominaisuuksia oleva virkamies, tavallinen perheenisä, joka oli kuitenkin toimittanut miljoonia ihmisiä kuolemaan". Eichman vieraili keskitysleireillä vain harvoin, koska hänen toimialaansa ei kuulunut se, mitä niillä tapahtui. Arendt tekee tarkkoja havaintoja: "Eichman oli täysin varma, ettei hän ollut sydämensä syövereissä likainen roisto ja
mitä hänen omaantuntoonsa tulee, Eichman muisti erinomaisesti, miten hänellä olisi ollut huono omatunto vain siinä tapauksessa, että hän ei olisi tehnyt sitä, mitä hänen käskettiin tehdä - lähettänyt miljoonia miehiä, naisia ja lapsia heidän kuolemaansa suurella kiihkolla ja pikkutarkalla huolellisuudella". Psyykkiseen vajavaisuuteen Arendt viittaa sanoessaan, että ratkaiseva puute Eichmanin luonteessa oli hänen lähes täydellinen kyvyttömyytensä katsoa koskaan mitään jonkun toisen näkökulmasta. Omasta mielestään Eichman täytti velvollisuutensa, hän kertoi totelleensa käskyjä ja noudattaneensa lakia. "Kuulusteluissa hän yhtäkkiä julisti suurieleisesti eläneensä koko elämänsä Kantin moraalikäsitysten mukaan ja erityisesti kantilaisen velvollisuuskäsityksen mukaan".
Myöhemmin Arendt toteaa: "Eichmanin tapauksessa ongelma oli juuri siinä, että niin monet olivat hänen kaltaisiaan, eivät perverssejä eivätkä sadisteja, vaan he olivat ja ovat edelleen äärimmäisen ja pelottavan tavallisia". Hannah Arendt paljastaa kirjassaan myös muiden, kuin Saksalaisten raadollisuuden, mukana ovat lähes kaikki Euroopan maat, Suomi mukaan luettuna. Kirjaa voi lukea
totuudellisena aikalaisteoksena. Voisiko kirja olla myös enteellisellä tavalla nykyiseen Eurooppaan
peilautuva?
Markku Laitinen
juutalaisten pakkosiirtoja ja kokoamista ghettoihin. Myöhemmässä vaiheessa Eichman järjesti juutalaisten kuljetukset keskitysleireille. Hannah Arendt seurasi oikeudenkäyntiä paikan päällä, eikä
hän omaksi hämmästyksekseen nähnyt pahuuden ilmentymää, "hänen silmiensä edessä oli kuivahko, jollain tavalla luonteenpiirteetön ja vailla ominaisuuksia oleva virkamies, tavallinen perheenisä, joka oli kuitenkin toimittanut miljoonia ihmisiä kuolemaan". Eichman vieraili keskitysleireillä vain harvoin, koska hänen toimialaansa ei kuulunut se, mitä niillä tapahtui. Arendt tekee tarkkoja havaintoja: "Eichman oli täysin varma, ettei hän ollut sydämensä syövereissä likainen roisto ja
mitä hänen omaantuntoonsa tulee, Eichman muisti erinomaisesti, miten hänellä olisi ollut huono omatunto vain siinä tapauksessa, että hän ei olisi tehnyt sitä, mitä hänen käskettiin tehdä - lähettänyt miljoonia miehiä, naisia ja lapsia heidän kuolemaansa suurella kiihkolla ja pikkutarkalla huolellisuudella". Psyykkiseen vajavaisuuteen Arendt viittaa sanoessaan, että ratkaiseva puute Eichmanin luonteessa oli hänen lähes täydellinen kyvyttömyytensä katsoa koskaan mitään jonkun toisen näkökulmasta. Omasta mielestään Eichman täytti velvollisuutensa, hän kertoi totelleensa käskyjä ja noudattaneensa lakia. "Kuulusteluissa hän yhtäkkiä julisti suurieleisesti eläneensä koko elämänsä Kantin moraalikäsitysten mukaan ja erityisesti kantilaisen velvollisuuskäsityksen mukaan".
Myöhemmin Arendt toteaa: "Eichmanin tapauksessa ongelma oli juuri siinä, että niin monet olivat hänen kaltaisiaan, eivät perverssejä eivätkä sadisteja, vaan he olivat ja ovat edelleen äärimmäisen ja pelottavan tavallisia". Hannah Arendt paljastaa kirjassaan myös muiden, kuin Saksalaisten raadollisuuden, mukana ovat lähes kaikki Euroopan maat, Suomi mukaan luettuna. Kirjaa voi lukea
totuudellisena aikalaisteoksena. Voisiko kirja olla myös enteellisellä tavalla nykyiseen Eurooppaan
peilautuva?
Markku Laitinen
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Sodasta ja tappamisesta
Mikä onni vallanpitäjille, että ihmiset eivät ajattele, vaan antavat muiden ajatelle valmiiksi puolestaan. (Adolf Hitler)
Olemme oppineet historian toistuvista hirmutöistä, että murhanhimoisen järjestelmän ei kestääkseen tarvitse koota psykopaatteja, sen täytyy vain mobilisoida tavalliset kansalaiset, säikäyttää heidät, voittaa heidät puolelleen, vietellä heidät tai tuudittaa heidät uneen. Se riittää! (James Hollis)
Henkilö, jonka velvollisuus on totella käskyä, ei itse syyllisty murhaan; hän on vain väline, miekka
käyttäjän kädessä. (Augustinus)
Mitä pahaa on sodassa?... Todellinen paha sodassa on väkivallan rakastaminen, kostonhimoinen raakuus, intohimoinen ja armoton vihamielisyys, villi vastustus, vallan himo ja muu vastaava.
(Augustinus)
Se joka saa sinut uskomaan järjettömyyksiä, voi saada sinut tekemään hirvittävyyksiä. (Voltaire)
En ole väittänyt, että maailman köyhyyden poistaminen on varmin keino ehkäistä ydinsotaa... Olen ainoastaan väittänyt, että maailman köyhyyden jatkuminen on erittäin hedelmällinen maaperä suuren pahuuden itämiselle. Muut ongelmat, jotka välttämättä tulisi poistaa ihmiskunnan tulevaisuuden tähden, ovat rasismi, ydinaseet ja taistelu ideologisesta ylivallasta. (Henry Odera Oruka)
Jollei ihmiskunnalla olisi iskulauseitaan, ei se myöskään tarvitsisi aseitaan. (Karl Kraus)
Hän jota ei pelko kahlitse, ei tarvitse miekkaa. (Gandhi)
Markku Laitinen
Olemme oppineet historian toistuvista hirmutöistä, että murhanhimoisen järjestelmän ei kestääkseen tarvitse koota psykopaatteja, sen täytyy vain mobilisoida tavalliset kansalaiset, säikäyttää heidät, voittaa heidät puolelleen, vietellä heidät tai tuudittaa heidät uneen. Se riittää! (James Hollis)
Henkilö, jonka velvollisuus on totella käskyä, ei itse syyllisty murhaan; hän on vain väline, miekka
käyttäjän kädessä. (Augustinus)
Mitä pahaa on sodassa?... Todellinen paha sodassa on väkivallan rakastaminen, kostonhimoinen raakuus, intohimoinen ja armoton vihamielisyys, villi vastustus, vallan himo ja muu vastaava.
(Augustinus)
Se joka saa sinut uskomaan järjettömyyksiä, voi saada sinut tekemään hirvittävyyksiä. (Voltaire)
En ole väittänyt, että maailman köyhyyden poistaminen on varmin keino ehkäistä ydinsotaa... Olen ainoastaan väittänyt, että maailman köyhyyden jatkuminen on erittäin hedelmällinen maaperä suuren pahuuden itämiselle. Muut ongelmat, jotka välttämättä tulisi poistaa ihmiskunnan tulevaisuuden tähden, ovat rasismi, ydinaseet ja taistelu ideologisesta ylivallasta. (Henry Odera Oruka)
Jollei ihmiskunnalla olisi iskulauseitaan, ei se myöskään tarvitsisi aseitaan. (Karl Kraus)
Hän jota ei pelko kahlitse, ei tarvitse miekkaa. (Gandhi)
Markku Laitinen
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Estetiikasta
Estetiikan klassikot 2
Modernista postmoderniin
Toimittaneet: Ilona Reiners, Anita Seppä, Jyri Vuorinen
Gaudeamus 2016
Estetiikan klassikoiden toinen osa esittelee 1900-luvun, ehkä merkittävimmät moderniin ja postmoderniin taidesuuntaukseen liittyvät kannanotot. Kirjoittajat ovat oman aikakautensa arvostetuimpia asiantuntijoita. Eräs heistä on Jose Ortega y Gasset, joka kirjoittaa "sosiologian kannalta katsoen", kuten hän itse asian ilmaisee. Hänen esseensä on vuodelta 1925. Uuden taidesuuntauksen esiinmarssi näyttäytyy kahtiajakoisuutena, jossa modernismin ymmärtäjät ovat harvalukuisia. "Jo pelkällä esiintymisellään uusi taide saa tavallisen kunnon kansalaisen tuntemaan itsensä juuri siksi, mikä hän on: aivan tavallinen kunnon kansalainen, olento, jolla ei ole osaa eikä arpaa taiteen sakramentteihin ja joka on sokea ja kuuro muotojen puhtaalle kauneudelle", kirjoittaa
Gasset. Ei ole aivan helppoa sanoa nostaako Gasset uuden taiteen ymmärtäjät jalustalle, vai ivaako hän niin sanottuja massaihmisiä. Joka tapauksessa nuoret taiteilijat saavat hänen myötätuntonsa kuten seuraavasta ilmenee: "Missä tahansa nuoret muusat näyttäytyvät, laumaihmiset alkava pillastuneina potkia vastaan". Ja vielä: "Useimpina aikoina on ollut kahdenlaista taidetta: toinen pieniä vähemmistöjä varten, toinen taas suuren yleisön tarpeiksi, jolloin jälkimmäinen laji aina on ollut realistista."
Saksalainen filosofi Ernst Cassiner määrittelee taiteen myös sisäiseksi elämykseksi: " Suuret taidemaalarit näyttävät meille ulkoisten kohteiden muodot; suuret näytelmäkirjailijat näyttävät meille
sisäisen elämämme muodot." Benedetto Croce puolestaan näkee, että taide on visio tai intuitio: "Taitelija tuottaa kuvan tai mielikuvan, ja taiteen nauttija katsoo sinne, minne taiteilijan sormi osoittaa." Kaikista komeimmin esteettisen elämyksen kuvailee Frank Sibley: "Ihmisten pitää nähdä teoksen sulous tai yhtenäisyys, kuulla musiikin haikeus tai kiihko, huomata värien räikeys, tuntea romaanin voima, sen tunnelma tai epävarma sävy. Nämä piirteet voivat tehdä vaikutuksen välittömästi, tai ne voidaan havaita vasta useiden kuuntelu-, katsomis- tai lukukertojen jälkeen ja kriitikoiden avustuksella. Mutta jos niitä ei havaita itse, ei tavoiteta myöskään esteettistä nautintoa, arviointia tai esteettisiä arvoasetelmia." Estetiikan klassikot tarjoaa historiallisen, kulttuurillisen ja ennen kaikkea taiteellisen elämyksen. Tällainen tavallinenkin taiteen kuluttaja voi laajentaa omaa
näköpiiriään huomattavasti tutustumalla tämän kirjan antiin.
Markku Laitinen
Modernista postmoderniin
Toimittaneet: Ilona Reiners, Anita Seppä, Jyri Vuorinen
Gaudeamus 2016
Estetiikan klassikoiden toinen osa esittelee 1900-luvun, ehkä merkittävimmät moderniin ja postmoderniin taidesuuntaukseen liittyvät kannanotot. Kirjoittajat ovat oman aikakautensa arvostetuimpia asiantuntijoita. Eräs heistä on Jose Ortega y Gasset, joka kirjoittaa "sosiologian kannalta katsoen", kuten hän itse asian ilmaisee. Hänen esseensä on vuodelta 1925. Uuden taidesuuntauksen esiinmarssi näyttäytyy kahtiajakoisuutena, jossa modernismin ymmärtäjät ovat harvalukuisia. "Jo pelkällä esiintymisellään uusi taide saa tavallisen kunnon kansalaisen tuntemaan itsensä juuri siksi, mikä hän on: aivan tavallinen kunnon kansalainen, olento, jolla ei ole osaa eikä arpaa taiteen sakramentteihin ja joka on sokea ja kuuro muotojen puhtaalle kauneudelle", kirjoittaa
Gasset. Ei ole aivan helppoa sanoa nostaako Gasset uuden taiteen ymmärtäjät jalustalle, vai ivaako hän niin sanottuja massaihmisiä. Joka tapauksessa nuoret taiteilijat saavat hänen myötätuntonsa kuten seuraavasta ilmenee: "Missä tahansa nuoret muusat näyttäytyvät, laumaihmiset alkava pillastuneina potkia vastaan". Ja vielä: "Useimpina aikoina on ollut kahdenlaista taidetta: toinen pieniä vähemmistöjä varten, toinen taas suuren yleisön tarpeiksi, jolloin jälkimmäinen laji aina on ollut realistista."
Saksalainen filosofi Ernst Cassiner määrittelee taiteen myös sisäiseksi elämykseksi: " Suuret taidemaalarit näyttävät meille ulkoisten kohteiden muodot; suuret näytelmäkirjailijat näyttävät meille
sisäisen elämämme muodot." Benedetto Croce puolestaan näkee, että taide on visio tai intuitio: "Taitelija tuottaa kuvan tai mielikuvan, ja taiteen nauttija katsoo sinne, minne taiteilijan sormi osoittaa." Kaikista komeimmin esteettisen elämyksen kuvailee Frank Sibley: "Ihmisten pitää nähdä teoksen sulous tai yhtenäisyys, kuulla musiikin haikeus tai kiihko, huomata värien räikeys, tuntea romaanin voima, sen tunnelma tai epävarma sävy. Nämä piirteet voivat tehdä vaikutuksen välittömästi, tai ne voidaan havaita vasta useiden kuuntelu-, katsomis- tai lukukertojen jälkeen ja kriitikoiden avustuksella. Mutta jos niitä ei havaita itse, ei tavoiteta myöskään esteettistä nautintoa, arviointia tai esteettisiä arvoasetelmia." Estetiikan klassikot tarjoaa historiallisen, kulttuurillisen ja ennen kaikkea taiteellisen elämyksen. Tällainen tavallinenkin taiteen kuluttaja voi laajentaa omaa
näköpiiriään huomattavasti tutustumalla tämän kirjan antiin.
Markku Laitinen
Hieman rohkeutta
Ja koitti päivä, jolloin
tiukassa nupussa pysymisen riski
oli tuskallisempi kuin kukkimisen riski.
(Anais Nin)
Jos epämääräinen tunne kaihertaa sisintä ja rauhattomuus mieltä, niin ehkä se on vain oikea minäsi, joka pyrkii esiin ja esille. Voi olla, että on aika näyttäytyä sellaisena kuin on. Erehtyväisenä ja haavoittuvana. Herkkänä ja hauraana. Tunteikkaana ja aistikkaana. Ihmisen vahvuus syntyy oman
sisäisen maailman tuntemuksesta, kaiken sen hyvän ja pahan tunnistamisesta, josta oma minuus muodostuu. Omien tunteiden tunnistamisessa piilee luovuuden avain.
Markku Laitinen
tiukassa nupussa pysymisen riski
oli tuskallisempi kuin kukkimisen riski.
(Anais Nin)
Jos epämääräinen tunne kaihertaa sisintä ja rauhattomuus mieltä, niin ehkä se on vain oikea minäsi, joka pyrkii esiin ja esille. Voi olla, että on aika näyttäytyä sellaisena kuin on. Erehtyväisenä ja haavoittuvana. Herkkänä ja hauraana. Tunteikkaana ja aistikkaana. Ihmisen vahvuus syntyy oman
sisäisen maailman tuntemuksesta, kaiken sen hyvän ja pahan tunnistamisesta, josta oma minuus muodostuu. Omien tunteiden tunnistamisessa piilee luovuuden avain.
Markku Laitinen
tiistai 15. marraskuuta 2016
Pieni välisoitto
Ihminen haluaa olla rakastettu
sen puuttuessa ihailtu
sen puuttuessa pelätty
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.
Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa
mihin hintaan hyvänsä.
(Hjalmar Söderberg)
Hjalmar Söderberg tavoittaa runossaan oleellisen, hän ilmaisee juuri sen mikä todentuu niissä lapsissa ja nuorissa, joista puhutaan "ongelmatapauksina". Joidenkin osalta tarina on elämänmittainen. Surullista on ettei ihmisen käyttäytymistä juuri koskaan tarkastella yhtä oivaltavasti kuin Söderbergin
runossa. Moittimalla ja rankaisemalla päädytään runon loppuosan kuvailemaan tilaan. Ymmärtämällä mistä on kysymys, ja paneutumalla runon ensimmäisen rivin sanomaan voitaisiin saada aikaan paljon hyvää. Mutta ilmeisesti meille on tutumpaa tämä: Suomalaiset kokivat ystävällisyyden heikkoudeksi ja agressiivisuuden voimaksi ja saivat näin lähes vainoharhaisen persoonallisuuden kuvan. (Osgood)
Äskeinen katkelma on jostain tutkimuksesta, jonka lähteen olen kadottanut. Onko ihmisenä oleminen niin vaikeaa, että on pakko piilottaa haavoittuvuutensa? Onko elämän hauraus niin pelottavaa, että sitä kohden on mentävä "kirves kourassa"?
Markku Laitinen
sen puuttuessa ihailtu
sen puuttuessa pelätty
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.
Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa
mihin hintaan hyvänsä.
(Hjalmar Söderberg)
Hjalmar Söderberg tavoittaa runossaan oleellisen, hän ilmaisee juuri sen mikä todentuu niissä lapsissa ja nuorissa, joista puhutaan "ongelmatapauksina". Joidenkin osalta tarina on elämänmittainen. Surullista on ettei ihmisen käyttäytymistä juuri koskaan tarkastella yhtä oivaltavasti kuin Söderbergin
runossa. Moittimalla ja rankaisemalla päädytään runon loppuosan kuvailemaan tilaan. Ymmärtämällä mistä on kysymys, ja paneutumalla runon ensimmäisen rivin sanomaan voitaisiin saada aikaan paljon hyvää. Mutta ilmeisesti meille on tutumpaa tämä: Suomalaiset kokivat ystävällisyyden heikkoudeksi ja agressiivisuuden voimaksi ja saivat näin lähes vainoharhaisen persoonallisuuden kuvan. (Osgood)
Äskeinen katkelma on jostain tutkimuksesta, jonka lähteen olen kadottanut. Onko ihmisenä oleminen niin vaikeaa, että on pakko piilottaa haavoittuvuutensa? Onko elämän hauraus niin pelottavaa, että sitä kohden on mentävä "kirves kourassa"?
Markku Laitinen
maanantai 14. marraskuuta 2016
Uskalla ajatella toisin
Matti Salmisen, Toisinajattelijoiden Suomi, Into Kustannus 2016, on rohkaisua tarjoava kirja. Kirjan tositarinat ja henkilökuvat ovat vaikuttavia. Salmisen kirjasta lukija löytää myös palasia maamme historiasta. Sisällissodan ajan voimakkain ja arvostetuin toisinajattelijaYrjö Kallinen on itseoikeutetusti esillä. Hieman tuntemattomampi on Arndt Pekurisen tarina. Pekurinen oli aseistakieltäytyjä, pasifisti,joka ammuttiin 5.11.1941. Ja sitten on tietenkin, tai yllättäen Kekkonen, joka Pekka Peitsi nimimerkillä uskaltautui arvostelemaan suurien sotaherrojen viivytystaistelua ylivoimasta vihollista vastaan. Paavolainen nousee Synkän yksinpuhelunsa kanssa esille. Väinö Linna Tuntemattoman sotilaan "puvussa" saa arvostusta 1950-luvun toisinajattelijana. Kallisen ohella yksi rohkeimmista toisinajattelijoista on ollut Pentti Linkola. Jos Suomessa järjestettäisiin äänestys maamme kaikkien aikojen toisinajattelijasta, yksi kärkiehdokkaista olisi varmasti Erno Paasilinna. Näin kirjoittaa Salminen kirjassaan ja hänen ajatukseensa on helppo yhtyä. Salmisen kirja ei ole pelkkä luettelo nimiä, vaan hän esittelee kunkin henkilön tärkeimmät ajatukset ja ajatusten herättämät reagtiot. Toisinajattelijoiden Suomi on kuitenkin tainnut "tyhjentyä" 2000-luvulle tultuamme, jos ei somessa huutavia ja rääkkyviä oteta huomioon, niin hiljaiselta kuulostaa. Matti Salminen taitaa itse olla yksi niistä todella harvoista joilla on toisinajattelijan ääni.
Markku Laitinen
Markku Laitinen
Vanhuuden vaiva
Kirjassa: Hoivan arvoiset, (Gaudeamus 2016) mainitaan, että uusliberalismissa ihmisen arvo on pitkälti sidoksissa hänen toimintakykyynsä ja itsenäisyyteensä. Samaisessa suuntauksessa vaivaiset ihmisryhmät, kuten vanhukset näyttäytyvät rasitteena, ongelmana tai lähestulkoon yhteiskunnallisena ongelmajätteenä, näin arvellaan kirjassa. Harvinaisen suorasanaisessa, ajankohtaisessa ja kantaaottavassa kirjassaan tekijät: Hanna-Kaisa Hoppania. Olli Karsio. Leena Näre. Antero Olakivi.
Liina Sointu. Tiina Vaittinen ja Minna Zechner antavat ymmärtää, että tarina nykyisestä ja tulevasta vanhusten hoivasta, sen rajoista ja mahdollisuuksista, ei perusteiltaan ole ihmisläheistä,vaan markkinavetoista. Tähän viitaten kirjassa kirjoitetaan muun muassa näin: Jos kustannustehokkuus on osa laadun määritelmää, on riski, että laadun määrittää lopulta hinta. Ja jatkeeksi: "Hoivan arvot kuten läsnäolo, kiireetön keskustelu ja yhdessäolo tai vaikkapa kädestä kiinni pitäminen eivät välttämättä taivu kustannustehokkaaksi palveluksi." Kirjassa kritisoidaan voimaperäisesti globaaleja sijoitusyhtiöiden omistamia palveluntuottajia. "Sijoittajien päällimmäinen tavoite on voitto, eikä laadukkaiden, vanhusten tarpeet huomioon ottavien palveluiden tuottaminen. Yksityiset
yritykset saavat toiminnalleen valtion tukia, mutta kun niiden pitäisi maksaa veroja takaisin maahan, jossa ne toimivat, otetaan käyttöön verosuunnittelu." Hoivan arvoiset on kirja, jota suosittelen kaikille, jotka arvelevat joskus olevansa hoivan tarpeessa. Kirjan kirjoittajat puhuvat vaivasta ja vanhuudesta, minustakin ne kulkevat käsikynkkää nämä kaksi iän tuomaa tekijää. Todennäköisesti
meistä suurin osa tulee siis tarvitsemaan hoivaa, eikä ole lainkaan yhdentekevää kuka, tai ketkä sitä tarjoavat, vai onko sitä tarjolla ollenkaan?
Markku Laitinen
Liina Sointu. Tiina Vaittinen ja Minna Zechner antavat ymmärtää, että tarina nykyisestä ja tulevasta vanhusten hoivasta, sen rajoista ja mahdollisuuksista, ei perusteiltaan ole ihmisläheistä,vaan markkinavetoista. Tähän viitaten kirjassa kirjoitetaan muun muassa näin: Jos kustannustehokkuus on osa laadun määritelmää, on riski, että laadun määrittää lopulta hinta. Ja jatkeeksi: "Hoivan arvot kuten läsnäolo, kiireetön keskustelu ja yhdessäolo tai vaikkapa kädestä kiinni pitäminen eivät välttämättä taivu kustannustehokkaaksi palveluksi." Kirjassa kritisoidaan voimaperäisesti globaaleja sijoitusyhtiöiden omistamia palveluntuottajia. "Sijoittajien päällimmäinen tavoite on voitto, eikä laadukkaiden, vanhusten tarpeet huomioon ottavien palveluiden tuottaminen. Yksityiset
yritykset saavat toiminnalleen valtion tukia, mutta kun niiden pitäisi maksaa veroja takaisin maahan, jossa ne toimivat, otetaan käyttöön verosuunnittelu." Hoivan arvoiset on kirja, jota suosittelen kaikille, jotka arvelevat joskus olevansa hoivan tarpeessa. Kirjan kirjoittajat puhuvat vaivasta ja vanhuudesta, minustakin ne kulkevat käsikynkkää nämä kaksi iän tuomaa tekijää. Todennäköisesti
meistä suurin osa tulee siis tarvitsemaan hoivaa, eikä ole lainkaan yhdentekevää kuka, tai ketkä sitä tarjoavat, vai onko sitä tarjolla ollenkaan?
Markku Laitinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)