Mutta elämää se on ollut.

"Ja jos puhumme tuskasta, kärsimyksestä ja valituksesta
Sen lukemattomissa hahmoissa tässä maailmassa
Niin johtuu se vain siitä että rakastamme
Jos et rakasta mitään, tuska ei sinua lähene
Iloisia ovat nämä, tuskasta vapaat
Nämä jotka eivät rakasta
Jos kaipaat paikkaan tuskattomaan puhtaaseen
Katso ettei maailmassa ole mitään sinulle rakasta."
(Tuntematon - tekijä ei muistu mieleen)


Elämässä täytyy käpertyä monta kertaa "sikiöasentoon" vain sen vuoksi, että on rakastanut.
Jo pieni vauva kääntää katseensa pois, jollei hän löydä lempeää rakkautta äitinsä silmistä.


Kasvava lapsi haluaa olla sisäisesti varma siitä, että häntä rakastetaan. Lapsi rakastaa
vanhempiaan ehdoitta ja odottaa niin olevan myös muiden kohdalla.


Tyhmä äiti, tyhmä isä, huudot ovat ensimmäinen merkki siitä, että lapsen viaton usko alkaa
horjua. Kaikkivoipaisuuden mureneminen tuottaa pettymyksen tunteen.


Nuoruus antaa ja ottaa. Ihastumiset vaihtuvat rakkauden huumaan, onnen tunne kipristää
varpaita ja saa sydämen laulamaan.


Mutta nuoruus myös itkettää, rakkauden kohde menee menojaan. Pakahduttava tunne täyttää
rinnan ja peittojen alle käpertyy onneton ihminen.


Jossain vaiheessa tulee aika jolloin täyttymys saavuttaa lakipisteensä. "Silmitön" rakkaus
johtaa parisuhteeseen, eikä onnella ole rajoja.


Arkipäiväisyys, josta ei ollut tietoakaan hätkähdyttää, kohta huumasta on jäljellä vain hiillos
ja rakkaus saa uuden, etäisemmän muodon.


Sydämeen pesiytyy jotain aivan ennen kokematonta, kun tulee hetki jolloin omat lapset ovat
syliä vailla.


Hoivaamisen ja huolehtimisen lapsi palkitsee silmillään, joista kuvastuu aito rakkaus. Lapsen
hymy sulattaa sydämen.


Kiukku ja väsymys koettelee tätäkin rakkauden kokemusta, syntyy vihanpurkauksia ja jopa
sellaista suuttumusta joka kaduttaa myöhemmin.


Kiintymyksellinen rakkauden tunne ei kuitenkaan katoa minnekään. Se säilyy senkin jälkeen,
kun lapset katoavat maailman tuuliin.


Yksi aikakausi päättyy lasten lähdettyä. Jäljelle jää "kaksi vanhaa varista" joiden on nyt
löydettävä uusi muoto elämälleen.


Alkaa yhdessä vanhenemisen harjoittelu. Toisistaan etääntyneet etsiytyvät toistensa huomaan.
Ja rakkaus, se on enemmänkin kiintymyksellistä riippuvuutta.


Edessä on myös se hetki jolloin jompi kumpi todennäköisesti jää yksin, kun kumppani kuolee.


Kaikkiin näihin elämän vaiheisiin on mahtunut niin "sikiöasentoon käpertymistä," kuin sitäkin,
että on ollut onnesta sykkyrällä.


Mutta elämää se on ollut!