Samalla kun me ähkimme täällä yltäkylläisyydessä, kuolee lapsia nälkään. Humanitaarinen
kriisi on paisunut valtaviin mittoihin. Nälkäkuolema uhkaa miljoonia ihmisiä.
Öykkäröivät raharikkaat riemuitsevat veroparatiisiensa suojissa, eivätkä hetkauta korviaan
uutisille, jotka kertovat nälkään kuolevista lapsista.
Suunnattomaksi kasvanut eriarvoisuus, maailman varallisuuden kasautuminen pienelle joukolle,
on aikaan saanut sen, että joidenkin ihmisten tulevaisuus näyttää toivottomalta.
Juuri tässä toivottomuudessa piilee kriisin siemen. Elinmahdollisuutensa menettäneet ihmiset
lähtevät liikkeelle. Miljoonapäisinä joukkoina he saapuvat luoksemme.
Me joiden suupielistä valuu rasva, rakennamme muureja ja valmistaudumme häätämään kaikki
muukalaiset rajoiltamme.
Annamme vieraiden lasten kuolla portaillemme. Onko siis ihme, että terrorismiksi
kutsumamme ilmiö saa kannattajia? Me luomme itse omalla käytöksellämme tilan, jossa
vihan siemenet alkavat itää.
Omahyväisyys, rakkaudettomuus ja itsekkyys ovat Eurooppalaisia nykyarvoja. Nälkiintynyt
lapsi katselee sinua ja minua, eikä voi ymmärtää miksi emme kuule hänen itkuaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti