Suomi - maa, jossa yksinhuoltaja laulaa karaokessa kahden promillen humalassa, itku kurkussa,
Rakastan elämää neljän aikaan iltapäivällä samaan aikaan kuin yksinhuoltajan yhdeksänvuotias
tytär potkii jalkakäytävällä karaokeravintolan edessä likaisia jääkimpaleita edestakaisin.
Jyrki Lehtola
SUOMI 100
Kustantamo S&S Helsinki
Jyrki Lehtolan Suomi 100 kirja on parhaimmillaan kuin Kari Suomalaisen satiiria. Pahimmillaan
kirja tarjoaa vain mautonta pilaa. Lukijaa nauratetaan eliittihömpällä, se on parasta.
Lehtola kuvaa kirjassaan suomalaisen lähiökulttuurin nousukautta tähän tapaan: Maalaisille
alettiin rakentaa kaupunkien laitamille lähiöitä. "Hyvä niiden on asua samaan aikaan kaupungissa
ja kaukana kaupungista niin, että pääsevät nopeasti kannolle istumaan."
Lehtola on huomioinut myös Alexander Stubin kokoaman bränditoimikunnan aikaansaannokset.
"Koska maabränditoimikunnan loppuraportin eräs pääsanomista oli se, että suomalaisen tulee
luottaa itseensä, toimikunta itse luotti kykyihinsä, visioihinsa ja suomalaiseen lahjakkuuteen
siinä määrin, että palkkasi brittikonsultti Simon Anholtin 150 000 eurolla luomaan suomelle
maabrändin. Maabränditoimikunnan itseluottamuksesta kertoi myös se, että ennen kuin kukaan
oli ehtinyt naureskella toimikunnan raportille ennen kuin se oli edes ehtinyt ilmestyä, toimikunta
toivoi painokkaasti, ettei raportille naureskeltaisi."
Pääministerikaudellaan Katainen tilasi kaveriltaan Himaselta selonteon. Lehtolan kirjassa
Katainen tutustuu selontekoon: "Informationaalinen, inhimillis - kollektivinen ja inhimillis - henkilökohtainen! Ratkaisevaa kaikissa yhteiskunnissa on, miten integroida nuo kolme
ulottuvuutta! Se riippuu paljolti siitä, miten kollektiivinen identiteettinäkökulma sisäistetään
henkilökohtaisessa identiteettinäkökulmassa!"
Katainen kommentoi äskeistä: Tää on loistava! Mä en ymmärrä tästä mitään!"
Hauskasti kirjassa tulee kuvailluksi eräs perussuomalainen :"Tampere - Helsinki - bussin hattuhyllyltä tipahtanut hippi, Halla-Aho."
Kitsch on ideologia häpeän tuolta puolen, näin määrittelee Lehtola ja jatkaa: Kitsch on 100-
vuotiaan suomen hallitseva ideologia. Kitsch on seminaari, johon maksoit 600 euroa päästäksesi
kuulemaan, että "sun olis investoitava sisäiseen yrittäjyyteen, rakennettava kasvuympäristöä ja
johdettava uutta uudella, keskustelevalla tavalla."
Lehtolan mielestä kitsch on Ben Furman, Jari Sarasvuo jumppaamassa sanan "nöyryys" kanssa,
naapurissa itkevä onnellisuusvalmentaja, Pekka Himanen piiloutumassa sanan "arvokkuus"
taakse ja paljon muuta joka kiteytyy sanaan, moikku!
Alexander Stubb puhuu: "Siis miks olla köyhä? Mä en hiffaa sitä valintaa, mut jos ne sitä haluaa,
kyl mä annan niille oikeuden olla olla köyhii."
Jyrki Lehtolan kirja naurattaa, kiukuttaa ja saa aikaan ilmiön, jossa on käännettävä uusi sivu
vaikka on juuri päättänyt lopettaa lukemisen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti