maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kirja, jossa miehinen naisen pelko löytää juurensa.

"Miehet pelkäävät naisia, koska jokaiselle miehelle naisen takana on oma äiti ja hänen kanssaan
koettu varhaislapsuus. Se miten mies myöhemmin aikuisuudessa naisen näkee ja kokee, värittyy
näiden kokemusten kautta sekä hyvässä että pahassa, halusipa sitä tai ei."


Jorma Myllärniemi
Miksi mies pelkää naista?
Kirjapaja 2017


Myllärniemi tukeutuu psykoanalyyttiseen ajatteluun etsiessään vastausta kysymykseen: Miksi
mies pelkää naista? Ja mitä siitä seuraa?


Varhaiset lapsuuden kokemukset - äidin merkityksellisyys hoivanantajana, siinä pääasialliset
rakennuspuut Myllärniemen kirjaan.


Toki Myllärniemi tekee myös pitkän matkan historiaan ja kansanperinteeseen, joiden kautta
käy ilmeiseksi, että naisen pelko ei ole mikään moderni keksintö.




Nainen on suuri mysteeri, toteaa Myllärniemi. Me muut miehet nyökkäämme tässä kohtaa.


Hyvä äidillinen nainen kuvaillaan hänen kirjassaan näin:


"Hän voi parhaimmillaan olla hyvä ja rakastava äiti, kaiken alku, elämän ja elämänhalun
synnyttäjä. Hän pitää huolta ja turvaa alkavan elämän. Hänen rintansa antavat ravinnon
kasvulle ja kehitykselle. Hän on minuutemme ja omanarvontunteemme henkinen kasvualusta.
Hänen avullaan opimme tuntemaan itsemme, tunteemme ja tarpeemme. Hänen kanssaan me laitamme alulle perusturvallisuuden ja -luottamuksen tunteet. Hän lohduttaa kärsivää ja
surevaa."


Ja "noitamainen" nainen näyttäytyy äitinä näin:


"Hän voi olla paha äiti, joka hylkää ja laiminlyö. Hänen rintojensa maito on katkeraa. Hänellä
ei ole rauhoittavaa eikä lohduttavaa syliä ahdistuneelle. Hän sitoo lapsen itseensä ja tekee tästä itsensä jatkeen estäen itsenäistymisen ja omaksi itsekseen tulemisen. Hän nujertaa, on
poissaoleva eikä ymmärrä lapsen parasta."


Miesten kokema pelko voi Myllärniemen mukaan olla niin kaiken kattavaa ja hallitsevaa, että
mies välttää kaikkea läheistä kanssakäymistä naisten kanssa. Pelot voivat olla luonteeltaan seksuaalisia. "On myös miehiä, jotka pelkäävät naisia, koska ovat joutuneet aikuisiässä
kokemaan pahoja pettymyksiä, hylkäämisiä tai nöyryytyksiä naisten taholta", kirjoittaa
Myllärniemi.


Seuraavassa esimerkissään Myllärniemi liittää varhaiset lapsuuden kokemukset ja parisuhteen
ongelmat yhteen:


"Jos mies uskaltautuu solmimaan läheisen suhteen, on todennäköistä, että tyydyttämättä jääneet
varhaiset toiveet heräävät ja alkavat etsiä mahdollisuuksia toteutua. Toiveiden mukana heräävät
myös niihin liittyvät pettymykset uhat, jotka voivat tehdä suhteesta ristiriitaisen ja raskaan
molemmille osapuolille."


Eräs merkittävä pelon lähde liittyy hylätyksi tulemiseen. Myllärniemi antaa tästä faktatietoa ja
palaa lapsuuden kokemuksiin:


"Kliiniset kokemukset osoittavat toistuvasti sen, että varsinkin pitkäaikaisilla eroilla voi olla
elinikäiset vaikutukset perusluottamukseen ja turvallisuudentunteeseen. Hylätyksi tulemisen
pelko ja tunne ovat tällaisen kohtalon kokeneen ihmisen ainaisia seuralaisia. Jos joku ihminen
tulee tärkeäksi, sen mukana herää myös pelko hänen menettämisestään."


Äskeiseen liittyen hän jatkaa näin: "Miehelle, jolla varhaislapsuudessaan on ollut vaikeita
erokokemuksia, kaikenlainen kiintyminen ja sitoutuminen naiseen aikuisiässä voi tulla vaikeaksi
tai suorastaan mahdottomaksi, koska läheiseen ja tarvitsevuutta sisältävään suhteeseen
antautuminen herättää henkiin varhaislapsuuden erokokemuksiin liittyvät hylätyksi ja jätetyksi
tulemisen pelot."


Myllärniemi ei tempaa ajatuksiaan tuulesta, vaan nojaa vahvasti psykoanalyytikkona ja
psykoterapeuttina saamiinsa kokemuksiin.


Vaikka äidin vahva rooli piirtyykin kirjassa omaan luokkaansa, ei Myllärniemi unohda isän
merkitystä. Pojan kehittyminen tasapainoiseksi mieheksi vaatii ehdottomasti isän läsnäoloa:
"Omalla osallistumisellaan isä tarjoaa pojalleen erilaista suhteessa olemisen ja maailmaan
suhtautumisen mallia."


Kirjan sanoma ei viehätä niitä, jotka ovat omaksuneet "nopeahoitoisen" terapian oppeja,
joissa pyyhkäistään olemattomiin ihmiselämän varhaiset kehitysvaiheet.


Myllärniemi on toista mieltä: "Varhaisen äitisuhteen perustavanlaatuinen merkitys on kiistaton.
Se on inhimillisen elämän alkukoti, jossa luodaan oman elämän ja minuuden perusta,
perusturvallisuus ja perusluottamus itseen ja maailmaan, jolta voi odottaa saavansa ymmärrystä
ja vastakaikua omille tärkeille toiveille ja tarpeille."


Kirjassaan Myllärniemi tekee ymmärrettäväksi ne monet pelot, joita me miehet kohtaamme
kohdatessamme naisen.


                                                                                                                Markku Laitinen


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti