"Tiedämme ettei mikään kestä, mutta silti äkisti virinnyt tietoisuus omasta katoavaisuudesta
voi tuntua yllättävän surulliselta. Tietyt sanat ja paikat ja melodiat täyttävät meidät
musertavalla kaipuulla, saavat meidät ajattelemaan vuosien kulumista ja muistelemaan
kaikkea menettämäämme." (Richard Holloway)
Tunnen sanatonta kaipuuta johonkin. Haikeus valtaa mieleni aamu-usvaisen pellon reunalla.
Harmaita latoja siellä täällä, katto romahtamaisillaan, odottamassa tyynenä sitä hetkeä, kun
niiden on kadottava peltomaisemasta. Näkymä tekee minusta surumielisen.
"Surullinen totuus on, että olemme vain elämän hetkeksi kylään kutsumia vieraita, joiden
on pian tehtävä tilaa seuraaville tulijoille, ja jos yritämme pyristellä omaa lähtöämme vastaan, onnistumme vain tekemään olomme kurjaksi." (Holloway)
Lintuparvi lehahtaa ojanpientareelle, niiden touhukkuus kirkastaa ajatukseni. Olen valmis
lähtemään.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti