"Kasvaminen on matkalla olemista.
Se tarkoittaa, etten enää toista itseäni
vanhojen kuvitelmien turvallisuudessa.
Että seuraan tarkoin
elämän kehittymistä,
että päästän irti kaikesta
mikä ei kuulu minulle,
kaikesta mikä jättää minut tyhjäksi.
Samalla kuitenkin antaudun alttiiksi
epävarmuudelle, yksinäisyydelle, itseni kadottamiselle,
sille että ystäväni nauravat minulle
ja käsittävät minut väärin.
Mutta minä suostun siihen vaaraan,
en halua jäädä paikoilleni."
(Ulrich Schaffer)
Elämä törmäyttää meitä aina johonkin, minut se törmäytti ylläolevaan runoon. Koko
tyhjänpäiväinen elämäni riisui vaatteensa suoraan edessäni.
Teennäisyyteni paljastui. Olen pelkuri, jolle tärkeintä on olla joku ja jotain toisten silmissä.
Nyt kuitenkin nostan repun selkään ja lähden samalle tielle kuin runon kirjoittaja, epävarmuus,
yksinäisyys, ei se ole uutta, uutta on se, että uskallan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti