sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hyppäsin yli laidan.

         Suuret
uskonnot ovat
          laivoja
runoilijat
          pelastusveneitä.
Kaikki terveet ihmiset ovat hypänneet
            yli laidan...
                                       (Hafiz)


Lapsena rukoilin salaa peiton alla. Jumala oli viimeinen oljenkorteni. Häpesin avunpyyntöjäni, ei
ollut meillä tapana rukoilla. Mikään ei muuttunut, vaikka kuinka rukoilin. Pettymys oli suuri.


Hyppäsin yli laidan. Puristin huuleni tiukasti yhteen. Purin hammasta. Sillä tavalla olen
matkannut. Ja koko ajan olen tuntenut, että jotain puuttuu.


Vierastan sanasta sanaan uskovaisuutta. En näe personoitua Jumalan kuvaa oikeana.
Kunnioitan pyhää - ja hengellisyyttä.


Olen "epäilijä", etsijä, en perinteisessä mielessä uskova. Hengitysharjoitteissani hoen kuitenkin:
tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun.


Toivon siis, että joku kuulee minua. Loogisessa mielessä ateismi tavoittaa minut, mutta runoilija
minussa kuulee, että jotain puuttuu.


                                                                                                             Markku Laitinen











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti