Jos vaihtoehdot olisi rajattu ja sinulta kysyttäisiin: "Kumpi haluaisit olla, onnellinen sika, vaiko
onneton ihminen", niin mitä vastaisit?
Kysymys on aiheellinen ja sen alkuperäinen lähde on kaukaisessa filosofiassa. Tässä hiukan
muunnellussa versiossa ollaan suorasukaisempia.
Useimmat ovat vastanneet, että onneton ihminen. Eikö ole kummallista ettei tarjottu onnellisuus
kelpaakaan, kun vaihtoehtona on ihmisyys.
Onko siis niin, että meille kelpaa huonompikin elämä, kunhan saamme säilyttää inhimillisen
olemuksemme?
Me siis pidämme ihmisenä olemista arvokkaana olomuotona, vaikka olemme onnettomia. Jos
tämä on todellisuuttamme, niin eikö silloin voisi ajatella, että olemme hyväksyneet elämämme
sellaisena, kuin se ilmenee.
Tyydymme onnettoman osaan, emme valita kohtaloamme ja hyväksymme tapahtuneen. Niinkö
se menee?
Valitettavasti ihmisluonto ei seuraa järkiperäistä ja loogista tietä, vaan pyrkii harhautumaan
milloin minnekin.
Onneton ihminen, vaiko onnellinen sika? Tämän kysymyksen asetteluakin alamme pian
muutella ja jäljelle jäävät sanat: onnellinen ihminen.
Muutamme merkityksen vaatimukseksi ja tulemme onnettomiksi. Jos elämä ei tee meistä
onnellisia, kuten siltä vaadimme, niin alamme katkeroitua.
Onneton ihmiselämä ei enää kelpaa ja olemme vihaisia kohtalolle. Mutta kuten muistamme,
meillä on vaihtoehto: onnellinen sika. Miksi emme sitten vaihtaisi siihen?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti