torstai 9. maaliskuuta 2017

Näemme kuinka sokeita olemme olleet.

Aforismeja omasta päästä:


Ryhmä on ryhmä vasta, kun sen sisällä voi turvallisesti olla tyhmä.


Tahtoisin löytää sen, mitä en tiedä etsiväni.


Mielikuvien ja todellisuuden välisestä aukosta katsotaan maailmaa.


Epäilyjen murhaavan taakan alta, vedän totuuden ohuen viivan.


Menneisyys on tulevaisuuden äiti.


Mitä surullisempi olen, sitä iloisemmaksi tulen.


Ja lopuksi yksi aforistinen runo:


Silmänräpäyksessä saattavat rävähtää
kaikkien silmät auki ja
me näemme
kuinka
sokeita olemme olleet.


                                               Markku Laitinen                              

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti