"Minä haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle, että sinä voit tuoda esiin sen ihmisen,
joka minussa on, jos niin haluat. Vain sinä kykenet murtamaan sen muurin, jonka takana minä vapisen. Sinä yksin pystyt näkemään naamioni taakse. Vain sinä voit vapauttaa minut
varjomaailmastani, jota hallitsevat pakokauhu, epävarmuus ja yksinäisyys. Siksi pyydän
sinua: älä kulje ohi. Tiedän ettei se ole sinulle helppoa. Sillä varmuus omasta arvottomuudesta
rakentaa lujat muurit. Ja mitä lähemmäksi sinä pääset minua, sitä sokeammin minä saatan
lyödä sinua. Katsos minä näytän taistelevan juuri sitä vastaan, mitä eniten tarvitsen. Olen
kuitenkin kuullut, että rakkaus pystyy kaatamaan muurit, ja se on ainut toivoni. Lyö siis nuo
muurit maan tasalle lujilla mutta lempeillä käsilläsi sillä minussa oleva lapsi on hyvin herkkä
eikä voi kasvaa muurien sisällä. Älä luovuta. Minä tarvitsen sinua." (Tuntematon)
Minulla ei ole aavistustakaan mistä olen aikoinani poiminut ylläolevan tekstin, mutta voin
hyvin ymmärtää miksi olen sen tallentanut. "Hätähuuto" jonka kuulen, voisi olla yhtä hyvin
omani.
Herkkävaistoinen ja hyvin koulutettu psykoanalyytikko - psykoterapeutti, kuulee nämä sanat
vaikka potilas ei niitä ilmaise.
Lapsiinsa syvästi kiintyneet vanhemmat ymmärtävät, että lapset "puhuvat" ylläolevaa kieltä
juuri silloin, kun he kiukkuavat, suuttuvat ja räjähtelevät.
Rakkautensa kypsempään vaiheeseen päässeet yhdessä-eläjät, osaavat lukea toisistaan sen,
mitä tuossa vetoomuksessa sanotaan.
Tämä rakkaudellinen "hätähuuto" kuuluu kaikkialla, mutta vain harvat se kuulevat.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti