"Voitteko kuvitella, että maallisen elämämme halut, toiveet ja murheet saisivat pitää meitä pauloissaan silmänkantamattomaan tulevaisuuteen asti ja että kaikki niistä seuraava kateus, viha ja kauna - sekä omamme että se, mitä toiset ihmiset tuntevat - saisi kasaantua loputtomiin eikä mikään vähentäisi sitä?" (Albert Schweitzer)
En kuulu niihin jotka haaveilevat loputtomasta elämästä. Toivon vain, että voin kuoleman saapuessa huokaista: olen saanut elämästä kyllikseni.
On järjetöntä itsekkyyttä "pyytää" ikuista elämää. Pöyhkeydessään ihminen syytää varoja sen tutkimiseen, voisiko elämää pidentää loputtomiin.
Jokaisen tulee väistyä vuorollaan, että uusille tulokkaille on tilaa saapua. Kauniilla Telluksellamme on jo nyt liian suuri ihmispopulaatio ja silti jotkut haluaisivat olla täällä iänkaiken.
Elämä on määrämittainen ja sillä hyvä. Surun aihe on vain se, että joidenkin elämä päättyy niin kovin varhain.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti