Paul Kalanithi
HENKÄYS ON ILMAA VAIN
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Bazar Kustannus 2017
Neurokirurgi saa 36-vuotiaana syöpädiagnoosin. Tästä tilanteesta alkaa omaelämänkerrallinen, surullinen, liikuttava, ja jos näin saa sanoa, kaunis tarina.
Takana on kymmenen vuotta päämäärätietoista pyrkimystä kohti neurokirurgin vaativaa uraa. Ja edessä häämöttää loistava tulevaisuus.
Syöpädiagnoosi tekee lopun haaveista ja toisten auttajasta tulee autettava, potilas. Kuoleman todellisuus astuu silmien eteen.
"Mikä tekee ihmiselämästä mielekkään huolimatta kuolemasta ja rappeutumisesta." Tämän kysymyksen, joka vaatii rohkeutta, esittää Paul Kalanithi itselleen.
Paul alkaa kirjoittaa, kirjailijaksi ryhtyminen on ollut hänen toinen haaveensa. Hän kirjoittaa aivan konkreettisesti - "kuoleman hädässä."
Hän kertoo värikkäästi nuoruudestaan, opiskelustaan ja ajasta jolloin hänestä alkoi pikkuhiljaa hioutua neurokirurgian huippuammattilainen.
Paul kertoo kuinka hän kohtaa "kohtalonsa", alkaa rakkaustarina, jonka piti kestää ikuisesti, mutta joka päättyy suruun ja kyyneliin.
Kalanithi kuvailee sairaalaelämää sekä lääkärin, että potilaan näkökulmasta. Eettinen ja moraalinen pohdinta on vahvasti läsnä näissä kokemusperäisissä kuvailuissa:
"Mikä teki tietyn potilaan elämästä elämisen arvoisen, miten pelastaa nuo asiat mikäli mahdollista - tai jos ei, päästää potilas kuoleman rauhaan?"
"Syövän kirous synnytti oudon, kaksijakoisen olemassaolon, haastoi minua toisaalta katsomaan kuoleman lähestymistä silmät auki ja toisaalta kieltäytymään sen kahleista."
Paul Kalanithin kirjan kirjoittamisen päättää syöpä, joka tuo kuoleman tullessaan. Hänen vaimonsa
Lucy Kalanithi kirjoittaa kirkkaat loppusanat:
"Paul kuoli läheistensä läsnäollessa sairaalasängyssä noin kahdensadan metrin päässä synnytysosastolta, missä tyttäremme Cady oli tullut maailmaan kahdeksaa kuukautta aiemmin."
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti