"He torjuvat kiihkeän toimeliaisuutensa avulla alati uhkaavaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Hyrrän tavoin he kaatuvat heti kun lakkaavat pyörimästä. Kuin kivi jolla lapsi heittää voileipiä he hyppelevät pinnalla niin kauan kuin vauhti riittää, pysähtyessään he vaipuvat ahdistuksen ja epätoivon syövereihin." (Kierkegaard)
Pysähtyminen, hiljaisuus ja kaikesta tekemisestä luopuminen näyttäisi tien itsetuntemuksen
lähteelle. Mutta juoksen muiden lailla karkuun.
Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Rehellinen vastaus, en tiedä. Olen saanut kyllä monta vastausta, mutta ne kaikki ovat tulleet itseni ulkopuolelta.
Hiljentymien antaisi oikean vastauksen. Kierkegaard kuvailee yllä ne tuntemukset joita täydellinen hiljentyminen aiheuttaa.
Oikea vastaus jää siis saamatta ja jatkan matkaani kuten ennenkin. Seuralaisenani on kuitenkin epämääräinen tunne siitä, että jotain puuttuu..
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti