Kuoleman läheisyys asettaa tekomme tärkeysjärjestykseen. Kuolemaan-tuomittu ei suunnittele omaisuutensa kasvattamista, ei maineensa lisäämistä, ei kansansa menestystä, eikä uusien planeettojen löytämistä.
Juuri ennen kuolemaansa hän yrittää lohduttaa surevaa, auttaa kaatuneen vanhuksen pystyyn, sitoo haavan, korjaa lapsen rikkoontuneen lelun...
(Tuntematon)
En tiedä oliko Ukki hyvä mies, mutta vatsasyöpään sairastuttuaan, hän ihan viime hetkillään teki
meidän perheen pienimmille, kaksospojille puiset kuorma-autot.
Ehkä Ukki ei ollut omasta mielestään hyvä mies ja halusi tehdä korjaavan liikkeen. Ehkä hänen sydämensä vain heltyi.
Ja nyt jään miettimään, miksi on niin vaikeaa olla "hyvä jo eläessään".
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti