"Perfektionismi ei ole sama asia kuin erinomaiseen lopputulokseen pyrkiminen. Perfektionismi on
puolustustoimenpide.
Se on uskomus, että jos teemme asiat täydellisesti ja näytämme täydellisiltä, voimme minimoida tai välttää syyllisyyden, arvostelun ja häpeän tuottaman kivun.
Perfektionismi ei ole itsensä kehittämistä. Perfektionismissa on pohjimmiltaan kyse hyväksynnän hakemisesta.
Perfektionismi aiheuttaa riippuvuutta, koska väistämättä koemme häpeää, arvostelua ja
syyllisyyttä uskomme sen usein johtuvan siitä, ettemme olleet tarpeeksi täydellisiä.
Sen sijaan, että kyseenalaistaisimme perfektionismin virheellisen logiikan, vajoamme yhä syvemmälle pyrkimykseemme näyttää juuri oikeanlaiselta ja tehdä kaikki täysin oikein.
Juuri perfektionismi saa meidät itse asiassa tuntemaan häpeää, arvostelua ja syyllisyyttä, mikä johtaa yhä suurempaan häpeään ja itsesyytöksiin:
Tämä on minun syytäni. Minusta tuntuu tältä, koska en ole tarpeeksi hyvä."
(Brene Brown)
Täydellisyyspyrkimyksiämme johdattelee usein ajatus: Mitähän nuokin minusta ajattelevat? Joku
toinen siis määrittelee sen, minkälainen minun tulisi olla.
Arvostelulle alttiiksi heittäytyminen tarkoittaa sitä, että "tupa jätetään siivoamatta", vaikka
tiedetään, että "kriittinen silmä" on tulossa kylään.
Tämä tietoisesti otettu riski antaa mahdollisuuden tulla näkyväksi sellaisena kuin on. Häpeän ja
syyllisyyden ryydittämä tunnekin saa samalla "siedätyshoitoa."
Jossain takaraivolla saattaa juuri nyt näkyä se "sormi joka heristelee varoittavasti" - älä missään tapauksessa anna niiden nähdä sinua tuollaisena.
Nitistä se!
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti