Miten tämä sydän on näin hätääntynyt? kysyi sydämenkorjaajan poika, joka oli päässyt isänsä mukana töihin.
Ne on kuule poika nämä ihmissydämet sellaisia, että ne hätääntyvät milloin mistäkin.
Poika seurasi kuinka isä otti rauhallisuusmeisselinsä esiin ja ruuvasi jotakin sydämen oikeasta kammiosta ja siirsi sen vasempaan kammioon.
Miksi sinä noin teet, kysyi poika?
No, katsos, tämä sydän on selvästi hätääntynyt rakkaudesta ja silloin on parasta siirtää hätää enemmän tälle vasemmalle puolelle, koska tuolla oikealla puolella ei ole järjen hiventä silloin kun ihmissydän rakastuu.
Seuraavan potilaan mustaa sydäntä poika ihmetteli. Miksi tälle sydämelle on tullut musta kuori?
Se on kuule tämä nyt sellainen julma sydän, joka on lähes mahdoton korjattava.
Poika katseli tarkkaavaisena ja näki kuinka sydämenkorjaaja isän taltaniskut irrottivat muru murulta tuota mustaa kovettunutta karstaa potilaan sydämen pinnalta.
Paraneeko se, uteli poika?
Ehkä, jos saan kaiken karstan poistettua.
Kolmannen potilaan saapuessa poika pani merkille, kuinka isä puisteli päätään.
Onko tämäkin julma sydän?
Ei, tätä me kutsumme niin sanotusti "Berlusconin" sydämeksi. Niin kuin näet on tämä sydän pöhöttynyt ja paisunut, eikä se ole koskaan tuntenut myötätuntoa saatikka empatiaa.
Itsekäs, pirun itsekäs on tämä sydän, eikä paranemisesta ole juuri toivoa.
Poika hämmästyi isänsä rajuja otteita, kun tämä iski kirveen hamaralla pitkin sydäntä.
Alkaako se nyt toimia, kyseli poika varoen?
Ei tästä taida hyvää saada vaikka mitä tekisi, vastasi isä ja pyysi samalla hoitajaa viemään potilaan pois.
Päivän viimeinen potilas sai sydämenkorjaaja isän hymyilemään.
Miksi sinä hymyilet isä?
Voi kuule poikani, on niin hienoa nähdä tällainen lempeä sydän.
Miten lempeä sydän on hoidettavaksi joutunut?
Tätä sydäntä on haavoitettu, loukattu pahoin.
Poika seurasi kuinka isä siveli hunajantuoksuista voidetta lempeään sydämeen ja puhui sille rauhoittavasti, eikä aikaakaan, kun tuo lempeä sydän sykähteli hillitysti ja tasaiseen tahtiin.
Paraniko se?
No paranihan se, tämä sydän on hyvin vahva, vaikka onkin lempeä.
Pojan sydän väreili hyvää oloa, isä, huudahti hän, minäkin alan isona sydämenkorjaajaksi.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti