"Olen ottanut useita syrjäaskeleita paneutumalla asioihin, jotka ympäröivät kipuani tai
surullisuuttani, tuntematta koskaan varsinaista tunnetta. Jos joku kysyy minulta, miltä
minusta tuntuu, päädyn toistuvasti kertomaan kipuni olosuhteista, mutta en tunne sitä.
Vaikka pelkäämme sitä, tunteidemme tunteminen on ainoa selvä ja suora tie, jolla
vapautamme sydämemme kivusta." (Mark Nepo)
Fyysistä kipua ja henkistä tuskaa saa maistella jokainen ihmisolento. Mutta se, kuinka niistä
tunnetasolla kerromme poikkeaa toisistaan.
Kun ihminen kärsii, ovat kyyneleet selvin ulkoinen merkki jonka havaitsemme, siinä hetkessä
ei sanoja välttämättä tarvita.
Pure hammasta, on neuvo jonka olemme kuulleet ja sisäistäneet. Se kieltää meitä tuntemasta
ja käskee tukahduttamaan kivuliaat tunnekokemuksemme.
Meistä tulee kylmäsydämisiä, emme hyväksy omia tunteitamme ja väheksymme toistenkin
kokemia tunteita.
Herkkävaistoisille ihmisille sen kaltainen yhteisö, jossa tunteiden ilmaiseminen on kiellettyä,
on katastrofi.
Jos oma herkkyys ja koko rikas tunnemaailma täytyy piilottaa ympäristöltä, ihmisestä tulee
häpeäkuorman kantaja.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti