"Kärsimyksen vaatteet,
jotka ovat pukeneet sinua vuodesta toiseen,
kuluvat kerran riekaleiksi
niin kuin lumi keväisillä oksilla.
Elämän nurmi alkaa nousta,
saat tuntea sen kosketuksen jalkojesi alla
ja kuin äidin ompelema kesäinen mekko
pukeutuu toivo sinun yllesi.
Ethän pelkää enää, ethän hätäile,
tiesi kierrokset päättyvät
kuin siementen lento pitkässä tuulessa.
Ne ovat kirkkaat huomenna, ne tuoksuvat,
maasta nousseet."
(Niilo Rauhala)
Rauhalan runo sopii pääsiäisen teemaan. Runo tuo lohdun kärsiville ja herättää toivon. Runo
opastaa myös valmistautumaan viimeiseen hetkeen, joka näyttäytyy kauniina, uuden alkuna.
Ovia sulkeutuu takanamme ja ovia aukeaa edessämme, kunnes saavumme ovelle, jonka jälkeen
emme enää katso eteen emmekä taakse.
Olemme vapaita valon lapsia.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti