"Kun äiti ei vastaa vauvan lähentymisyrityksiin, vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää
kasvonsa poispäin. Epäonnistuminen hyväksyvän vastavuoroisuuden odotuksissa laukaisee
myöhemminkin häpeän. Häpeä koetaan eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi joka käynnistää
monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä." (Esko Rechardt, Pentti Ikonen)
Hän oli koko elämänsä ajan tavoitellut hyväksyntää, etsinyt ihmistä, johon voisi luottaa. Hänen
kaipauksensa jäi usein kaukokaipuuksi.
Rakkauden nälkä piinasi häntä. Vapisten hän lähestyi ihastuksensa kohdetta. Kääntyi pois
hyvissä ajoin ja häpesi itseään.
Hän lakkasi yrittämästä, tyytyi kohtaloonsa ja selitti itselleen, ettei tarvitse ketään.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti