Mosambikilainen tarina:
Apina käveli joen rannalla. Katsoessaan veteen se näki ensimmäistä kertaa elämässään kalan ja
huolestui kovasti. "Tuo raukkahan hukkuu", se ajatteli, kiskoi kalan päättäväisesti kuiville, laski
sen maahan jalkojensa juureen ja seurasi sitä silmä kovana. Kala sätki vimmatusti, mikä sai
apinan toiveikkaaksi. "Nyt se alkaa piristyä", apina sanoi itsekseen. Hetken kuluttua kala heitti
henkensä ja apinaa suretti. "Olisi pitänyt pelastaa se aikaisemmin", se tuumi.
Hyväntahtoinen avuliaisuus saattaa joissakin tapauksissa koitua autettavan kohtaloksi. Monet
kehitysaputarinatkin ovat valitettavasti outoja. Karrikoiden voisi sanoa, että viedään villapaitoja
sinne missä kärvistellään 45 asteen lämpötiloissa.
Ylimielinen asenne ja kaikkitietävyys estää kysymästä, että mitä te tarvitsette ja kaipaatte?
Koska ei kysytä niin tehdään onnettomia valintoja ja toimitetaan hätäapuna sellaistakin
mistä ei ole oikeasti apua.
Hyväntahtoisuus voi näyttäytyä myös yksilöllisissä tilanteissa vääristynein kasvoin. Riennetään
kovaa kyytiä avuksi, hosutaan ja häärätään "avuntarvitsijan" ympärillä, vaikka tämä ilmoittaisi,
että nyt riittää. Hyväntahtoinen auttaja ei kunnioita "potilasta", eikä ota huomioon tämän
itsemääräämisoikeutta.
Hyväntahtoinen ihminen saattaa jopa loukkaantua, jos hänen "apunsa" ei kelpaa. Hän kokee
itse olevansa pyyteetön hyväntekijä ja ottaa "nokkiinsa", jos hänen toimensa kyseenalaistetaan.
Tarvitsetko apua ja millä tavalla voin auttaa? Ovat peruskysymyksiä jotka tulisi esittää aina
ennen kuin ryhdytään auttamaan.
Hienovarainen hyväntahtoisuus ja auttaminen autettavan ehdoilla on kunnioitettavaa ja
kiitettävää toimintaa. Sellaiseen meidän tulisi pyrkiä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti