Eräässä vanhassa tarinassa siirrytään tapahtumasta toiseen ja aina todetaan, että ei sitä tiedä
onko se onni vai onnettomuus.
Elämässä voi hyvinkin käydä niin, että se mitä ensin kuvittelimme pelkäksi onnettomuudeksi
olikin onni.
Monet ihmiset ovat kertoneet: Jäätyäni työttömäksi luulin maailman romahtavan, mutta toisin
kävi. Nyt olen ihanneammatissani, työni on elämäntarkoituksellista. Voin hyvällä syyllä
sanoa: kiitos potkuista.
Onni vai onnettomuus? Emme voi sitä tietää ennen kuin jokin ennalta arvaamaton seikka
osuu kohdallemme ja pakottaa meidät elämän muutokseen.
Yksipuolinen näkökulma, joka ennakoi - nyt tulee katastrofi - lamaannuttaa. Mutta jos
voimme liittää sisäiseen puheeseemme ajatuksen, että ei sitä tiedä onko tämä onni vai
onnettomuus, niin olemme jo selviytymisen tiellä.
On olemassa elämän tapahtumia joista voidaan sanoa: se on onnettomuus. Harva syöpää
sairastava kyselee, että oliko tämä onni vai onnettomuus.
Mutta monissa asioissa tuo kysyvä lause on paikallaan. Sen avulla herätämme henkiin
toivon pilkahduksen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti