maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kirja oman aikakautensa radikaalista ajattelijasta.

"Totuuden salaaminen on ainoa tieteen tuntema säädyttömyys."


"Westermarckin vuonna 1891 ilmestynyt tutkimus avioliiton alkuperästä ja kehityksestä
käsittelee laajasti eri kulttuurien seksuaalikäytäntöjä. Avioliiton historia oli 1800-luvun
lopulla radikaali ja potentiaalisesti sokeeraava teos."


Niina Timosaari
EDVARD  WESTERMARCK
Totuuden etsijä
Gaudeamus 2017


Edvard Westermarck (1862-1939) oli sosiologi, sosiaaliantropologi ja moraalifilosofi. Hämmästyttävä sellainen, kuten Niina Timosaaren kirjasta käy ilmi.


Westermarckin luonteenpiirteitä on kuvailtu muun muassa tähän tapaan:
"Vaikka hän tunsi lukuisia silmäätekeviä, hän ei etsinyt heidän seuraansa tai ympäröinyt
itseään ihailijoilla, vaan viihtyi pikemminkin kansanihmisten seurassa. Vaikka Westermarck
oli sosiaalinen, hän valitsi seurassa tarkkailijan roolin, ja vain harva todella tunsi hänet."


Avioliiton historia oli Westermarckin elämän kohokohta, se saavutti valtavan suosion. Eräs
oudoksuttava piirre tähän liittyy, kirjoittaja eli itse elämänsä poikamiehenä.


Westermarckin moraalitutkimukset olivat kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja.Häntä on
kutsuttu muun muassa "moraalitieteen Darwiniksi" ja "etiikaan Einsteiniksi", huomauttaa
Timosaari.


Westermarckin moraalifilosofinen ajattelu kiteytyy Timosaaren kirjassa näin: "Pyyteettömyys
on sitä, että ihminen kutsuu jotakin tekoa hyväksi tai pahaksi riippumatta omista intresseistään.
Puolueettomuudella Westermarck viittaa puolestaan siihen, että yksilö pitää jotakin tekoa
hyvänä tai pahana riippumatta siitä, onko se tekijä ystävä vai vihollinen."


Westermarckin voisi sanoa olleen myös ristiriidassa itsensä kanssa. Syynä on hänen
myötämielisyytensä eugeniikkaa, rodunjalostusoppia, kohtaan.


Moraalifilosofiaan ehkäpä sopimattomalla tavalla Westermarck ehdotti, että avioliittoon
pyrkivien tulisi saada lääkärin suostumus aikeilleen. Taustalla oli tarkoitus estää "kelvottomien"
yksilöiden lisääntyminen.


Timosaari esittelee kirjassaan henkilön, joka on ainakin allekirjoittaneelle jäänyt lähes
tuntemattomaksi, huolimatta siitä, että hän oli kansainvälisestikin hyvin arvostettu


Radikaali ja toisinajattelija, ovat sanoja jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun lähtee
kuvailemaan oman lukukokemustaan henkilöstä, joka "hyökkäsi kristinuskon vaikutuksesta
syntyneitä - lakeja vastaan syyttäen niitä esimerkiksi järjettömiksi, epäinhimillisiksi ja
yksilönvapauksien vastaisiksi".


Westermarckin "pelottomuus" tulee esiin monella tavalla: Hän puhui ja kirjoitti naisten
oikeuksien puolesta. Hän puolusti julkisesti homoja, joita tuolloin vielä tuomittiin
vankeusrangaistuksiin.


Taistelu totuuden puolesta tekopyhyyttä ja näennäistietoa vastaan, oli Timosaaren mukaan
Westermarckin ajattelun ydintä. "Hän tarkasteli arkaluontoisiakin sukupuoleen ja
seksuaalisuuteen liittyviä teemoja tieteellisesti, pyrkiessään vapauttamaan ne sovinnaisuuden
ja kristillisen perinteen vaikutuksesta."


Ehkäpä Westermarck olikin jollain muotoa myös oman aikakautensa "hippi", eikä pelkästään
kuivahko tiedemies.


                                                                                            Markku Laitinen                                   













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti