tiistai 11. huhtikuuta 2017

Aika kuluu ja kohta on ilta.

"On vain nyt. Emme ole "matkalla" minnekään, vaikka niin uskommekin. Mikään hetki ei
koskaan tule olemaan tätä hetkeä rikkaampi. Vaikka haluamme kuvitella, että jokin hetki tulevaisuudessa olisi tätä hetkeä miellyttävämpi tai vähemmän miellyttävä, me emme todella
voi tietää varmuudella. Mitä tahansa tulevaisuus tuo tullessaan, se ei ole se mitä odotat tai
ajattelet sen olevan. Ja kun tulevaisuus on tässä, sekin on nyt. Myös silloin se voi helposti
jäädä meiltä huomaamatta, aivan yhtä helposti kuin tämä hetki."  (Jon Kabat- Zinn)




Elämän täyttymystä odotellessa, elämä valuu sormien läpi aivan huomaamatta. Joskus -
jossain - tuolla - ajattelevan polulla tuleekin vastaan kuuluisa, viikatemies.


Tämän hetken eläminen, sellaisena kuin se näyttäytyy, on vaikeaa. Kaikenlainen "napina ja
nurina" täyttää mielen. Kaipaamme jatkuvasti johonkin miellyttävämpään hetkeen ja aikaan.


On vain nyt, ajattelun harjoittaminen pelastaisi monta arkipäivää. Mutta ainakin tässä istuu
henkilö, jonka mielestä - "puuro on taas kylmää ja voisilmä on liian pieni" - kaikkina muina
päivinä, paitsi...


Niin milloin se tyytyväisyys "tähän hetkeen" ilmestyy? Sitä odotellessa, aika kuluu ja kohta
on ilta..


                                                                                                               Markku Laitinen

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti