"Ei mikään uhraus,
ei mikään hinta
ole liikaa siitä ilosta,
että saa nähdä sammuneiden kasvojen
kirkastuvan uudestaan,
nähdä sellaisen ihmisen jälleen hymyilevän
joka näytti unohtaneen
hymyilemisen taidon,
nähdä miten luottamus
syntyy uudestaan
ihmisessä joka ei enää uskonut
mihinkään
eikä Keneenkään..."
(Helder Camara)
Jos ihminen joutuu tilanteeseen, joka ylittää hänen sietokykynsä rajat, hän saattaa suojautua jähmettymällä psyykkisesti.
Hymy hyytyy aivan konkreettisesti, tunne-elämä puuroutuu ja katse muuttuu tyhjäksi. Mikään
ei tunnu miltään.
Syvällä hänen sisimmässään kaikuvat kuitenkin avunhuudot, jotka voi kuulla vain herkistynyt,
empatiakykyinen lähimmäinen.
Arvostava läsnäolo, hiljainen hyväksyntä ja kuuntelemisen taito, antavat mahdollisuuden, jossa
luottamus syntyy.
On osattava odottaa, viipyä vierellä, on annettava aikaa, luottamuksellinen ilmapiiri syntyy
turvallisuuden tunteen vahvistuessa.
Ja aivan odottamatta, eräänä päivänä vapauttavat kyyneleet tuovat elon silmiin. Tunteva
ihminen murtautuu esiin, on aika surra tapahtunutta.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti