"Hiittä, tonttua, haltijaa pelkäsi mies, joka tappelussa oli sankari."
Myytillisiä tarinoita
Toimittanut Lauri Simonsuuri
Kuvittanut Erkki Tuomi
Suomalaisen kirjallisuuden seura 2017
Suomi 100-vuotta juhlien kunniaksi sopii tehdä hyppy historiaan, jonka myötä paljastuu,
että me emme ole aina olleet rationalisteja. Taikausko on hallinnut aikuistenkin maailmaa.
Muun viihteen puuttuessa on kerrottu tarinoita, jotka sitten ovat kulkeutuneet hieman
muunneltuina ympäri Suomen maata.
"Kerran haudattiin rikasta miestä. Hänen kotipihastaan lähdettiin suurella joukolla ja monin
hevosin ajamaan hautausmaalle. Renki-Jussi ajoi ruumishevosta ja istui kirstun päällä. Kun
oli vähän matkaa ajettu, kuului kirstusta koputusta ja kohta sen jälkeen ääni: "Kuule, Jussi,
älä aja!" Jussi pysäytti hevosen ja kysyi: "No mitä nyt?" Ääni kirstusta tiedusteli: "Tulivatko
kaikki velkakirjat mukaan?" Jussi vastasi: "Kyllä ne ovat kaikki mukana." - "No aja sitten",
kuului ääni. Sitten ajettiin haudalle ja haudattiin rikas mies."
Äskeinen kuului sarjaan: Kuolema ja vainajat. Kirja sisältää laajan kattauksen aihepiiriin
liittyviä "hyisiäkin" tarinoita.
Noidat ja Trullit ovat olleet "elävinä" kansan keskuudessa, kuten seuraavastakin tarinasta käy
ilmi:
"Kerran oli ollut suuri noita. Hän oli sanonut, että hän siirtäisi syrjään suuren kiven, joka oli
kirkkomaassa juuri kulkutien sivussa. Kun tätä meinattiin mahdottomaksi, niin mies meni
kirkonmaahan, otti kaksi puukapulaa käteensä ja huusi: "Kaikki yhtä väkeä!" Silloin nousi
kirkonmaan väkeä niin kuin sumua, ja kivi oli poissa jo pyhäaamuna, kun väkeä tuli kirkkoon.
Sittemmin mies hirtettiin, kun asia tuli kuninkaan korviin. Se oli se mies niin suuri noita."
Samaan noidat ja trullit tarinaperinteeseen kuuluu myös tämä huumorilla höystetty kertomus:
"Someron Sylvänällä oli häät ja kuokkavieraana mm. joku kulkijamies, joka oli vähän
huonoissa vaatteissa. Eräs tyttö ei tullut tanssimaan, kun kulkija pyysi, vaan antoi rukkaset.
Mutta äkkiä kuului tytön hameen alta käen kukuntaa. Vaikka tyttö likisti reitensä yhteen,
kukkui käki vain ja kukkui oikein taajaan, kun tyttö vielä käsillään koetti likistää kupeitansa
piukkaan. Toiset tytöt eivät kieltäneet, vaan menivät kulkijan kanssa tanssimaan. Pelkäsivät,
että se noituu myös heidät."
Jos et ennestään tiedä mikä on Pirityinen, niin sekin selviää kirjan tarinoista: "Pirityinen
on olento, joka isännälleen tuottaa rahaa tai tavaraa määräyksen mukaan. Muodoltaan on
pirityinen sittisontiaisen näköinen."
Myytilliset tarinat on kerätty "kansan suusta", ne ovat säilyneet vanhemman ikäpolven
muistissa ja osa on aikanaan "ylöskirjattukin". Tarinat ovat maanlaajuisia ja on arvokasta,
että ne ovat tallentuneet myös tämän kirjan myötä.
Vainajat, pirut, kummitukset, haltijat, noidat ja tontut esittäytyvät meille nykylukijoille, ja
päästävät meidät kurkistamaan esivanhempiemme uskomusmaailmaan.
Psykohistorioitsija tai psykoanalyytikko voisi löytää näistä tarinoista syvempiäkin merkityksiä,
sekä yksityiseltä, että kansalliselta pohjalta tarkasteltuna.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti