"Täydellisyyden harhaamme sisältyy kyvyttömyys kestää arvostelua. Sehän rikkoo
mielikuvamme. Sen sijaan, että kiittäisimme arvostelijaa siitä, että tämä auttaa meitä näkemään itsemme uudessa valossa, suutumme ja hyökkäämme, ammumme viestin tuojan. Siksi myös perheitten, työyhteisöjen ja yhteiskuntien totuuden puhujat "kivitetään", mikäli heidän
sanottavansa paljastaa valheen." (Tuntematon)
Arvostelulla tässä tarkoitetaan jotain muuta, kuin nykypäivän somehuutelua - kansallista
tapaamme ilkeillä - kateudesta kumpuavaa kritiikkiä, tai omien vihantunteiden purkamista.
Kun jollekin asiantilalle pyritään saamaan mielekkäämpi muoto, ilmaistaan oma näkökanta
toista loukkaamatta.
Arvostelija ei ota kantaa toisen ulkomuotoon, ihonväriin, kansallisuuteen, naisellisuuteen, miehisyyteen, eikä muihinkaan vastaaviin seikkoihin.
Jos lapsi tekee jotain joka ei ole sallittua, emme ala haukkua häntä tyhmäksi idiootiksi, vaan
kerromme, että sinä olet minulle rakas, mutta tuota tekoasi en voi hyväksyä.
Voimme "arvostella" itseämme ja muita siitä, että emme kestä kritiikkiä. Jos olemme herkkänahkaisia ja itsetunnoltamme hauraita, jää asiallinenkin arvostelu meiltä kuulematta.
Jos narsistinen puoli on meissä valtaapitävänä, niin emme siedä arvostelua lainkaan. Emmekä
näin ollen voi myöskään oppia virheistämme.
Yhteiskunnat tarvitsevat "toisinajattelijansa", jotka arvostelevat vallankäyttäjien tapaa toimia.
Tässä kohtaa on kansalaisvelvollisuus ajatella kriittisesti.
Meillä on oikeus arvostella, mutta myös velvollisuus sietää itseen kohdistuvaa asiallista
kritiikkiä.
Asiaton ja persoonaamme loukkaava arvostelu meidän tulee torjua, on syytä ilmaista selvin
sanoin missä kulkee raja.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti