"Tolstoin suuruus on juuri hänen ainutlaatuisessa liittymisessään kaikkiin niihin voimiin, jotka
yhdistävät ihmisen toiseen ihmiseen, epäsovinnaisiin ja spontaanisiin ilon, surun, rakkauden ja
vastenmielisyyden tunteisiin, jotka me tunnemme väärentämättöminä ollessamme lapsia ja
joiden näivettyminen myöhemmin elämässä on merkki siitä, että olemme sulkeutuneet
kuoreemme, tulleet itsekkäiksi, koviksi ja tylsistyneiksi." (C.H von Wrigth)
Me valitamme elämän harmautta ja arkipäiväisyyttä. Etsimme lohtua jääkaapista, alkoholista,
suklaan ja karkin syönnistä, pelaamisesta, shoppailusta, ym.
Tuijotamme teeveestä hömppää, surfaamme internetin ihmeissä, räpläämme kännykkää ja
otamme itsestämme kuvia.
Missä on se riemukkaasti juoksenteleva lapsi, jonka kaltaisia me kaikki olimme? Mihin katosi
utelias pikkutyttö - poika?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti