Tunnista itsesi kaikessa. Pieni kovakuoriainen, joka makaa polullasi kuolleena - se on ollut
elävä olento, taistellut olemassaolosta niin kuin sinäkin, iloinnut auringonpaisteesta sinun laillasi,
tuntenut pelkoa ja tuskaa, niin kuin sinä. Nyt se on vain hajoavaa materiaa - ja sitä sinustakin
tulee ennemmin tai myöhemmin. (Albert Schweitzer)
Me ihmiset emme ole kaiken yläpuolella olevia olentoja, vaikka mieluusti niin ajattelemme. Jos
joku kuvittelee olevansa jokin luonnosta irrallinen olio, niin viimeistään kuollessaan hän saa
tuntea olleensa väärässä.
Kuvittele mielessäsi metsä jota kukaan ei ole nähnyt, eikä kukaan tiedä sen olemassaolosta.
Mieti sitten onko sillä jokin arvo, vaikka kukaan ei ole sitä arvottamassa? Näin saat selville sen,
mitä mieltä olet itseisarvosta.
Olemassa olevalla voi olla arvo, vaikka ihminen ei sitä olisikaan arvottamassa. Elämä sykkii
kaikissa muodoissaan ilman ihmistäkin, tai jopa paremmin. Kuviteltu "kuninkaallinen"
asemamme luonnonjärjestyksessä ei perustu mihinkään muuhun, kuin ahneuteen.
Ihmisen sukupuuttoon kuolemisella olisi luonnon kannalta tervehdyttävä vaikutus. Me olemme
se ainoa laji, jolla ei ole luonnonjärjestyksessä mitään virkaa.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti