"Jokainen hetki on mahdollisimman pian vaihdettava seuraavaan, ja näin kaikki hetket
hukkuvat ajan virtaan ja siten katoavat. Tämän takia ihminen tuntee olevansa eksyksissä
maailmassa. Ihmisen psyyke ei voi kestää sitä jatkuvasti kasvavaa vauhtia, johon nykyaika
meidät pakottaa. Mukana seuraamisen pakolla on taipumus muuttaa ihminen itsekin koneeksi.
Se on hyvin sairas prosessi." (C.H von Wrigth)
Ja yhä kiihtyvällä tahdilla me tavoittelemme yhä enemmän jotain, jota emme itsekään ymmärrä.
Tyytymyksen sijaan etsimme jatkuvaa tyydytystä.
Kaipuumme kohdistuu materialismiin, vaikka oikeasti kaipaamme syliä johon voisimme
käpertyä, kohtua jonne haluamme takaisin. Olemme rakkauden "kerjäläisiä".
Hiljaisuus kammottaa meitä, emmekä siedä yksinoloa. Pakenemme ihmisjoukkoon, mutta emme
tavoita sitä mitä etsimme.
Me olemme kuin eksyneitä lapsia.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti