"Se rakkaus, ilo ja rauha, josta hyvä taide puhuu, lähtee pyhästä yksinkertaisuudesta ja
särjetystä sydämestä." (Tuntematon)
Tunnekylmyys ei tee kenestäkään runoilijaa. Taideteos jää tekemättä, ellei ole tunnekokemuksia.
Musiikkia ei synny jos tunteet ovat jähmettyneet.
Miksi siis pelkäisimme "sydämen särkymistä", surua, ikävää, mustasukkaisuutta, rakkautta, iloa,
syntymää tai kuolemaa. Nehän herättävät tunteemme eloon.
Ja tämän jälkeen meidän on hyvä kuulla miten Clarissa Pinkola Estes, meitä ohjeistaa:
"Jatka matkaa, taistele eteenpäin. Tartu kynään, ala piirtää ja lakkaa valittamasta. Kirjoita. Tartu
pensseliin ja ole vaihteeksi ilkeä itsellesi, ala maalata. Tanssijat, pukekaa yllenne väljä aluspaita,
sitokaa hiuksiinne, vyötäisillenne tai nilkkoihinne nauhoja ja käskekää kehon ottaa ohjat.
Tanssikaa. Näyttelijät, näytelmäkirjailijat, runoilijat, muusikot ja kaikki muut. Lakka puhumasta.
Älä sano enää sanaakaan, ellet ole laulaja. Sulkeudu huoneeseen tai taivaan aukiolle. Tee
taidettasi. Tavallisesti liikkeessä oleva asia ei voi jäätyä, joten liiku. Pysy liikkeessä."
Elossa oleminen on tuntemista.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti