Kun te itse muututte, kaikki muuttuu.

"Hän rakastaisi minua uhraten oman onnensa ja minä rakastaisin häntä uhraten oman onneni,
ja siinä meitä olisi kaksi onnetonta ihmistä, mutta kauan eläköön rakkaus!"


Äskeinen ajatus on Anthony de Mellon. Etsi käsiisi hänen kirjansa: Havahtuminen, ja saat
todella havahtua elämään.


Katsotaanpa, kuka oikeastaan on itsekäs: Kuvitelkaa, että joku sanoo teille, "Miten voit olla
niin itsekäs, että valitset onnellisuuden minun sijastani?" Eikö mielenne tee vastata: "Anteeksi,
mutta miten sinä voit olla niin itsekäs, että vaadit minua valitsemaan sinut onnellisuuteni
sijasta?!"


Anthony de Mellon kirjaa lukiessa tuntuu koko ajan siltä, että hän on se, joka vaanii nurkan
takana ja sanoo pian:Pöö! Kuten ylläolevastakin tekstistä käy ilmi.


Mello puhuu heräämisestä, jonka merkki on, kun kyselee itseltään: "Olenko minä hullu vai
ovatko kaikki muut hulluja?" Hän jatkaa: Koko maailma on mieletön, pähkähulluja täynnä!
Ainoa syy, miksi meitä ei lukita laitokseen on se, että meitä on niin paljon.


Hyvyydestä ja hyvän tekemisestä Mello sanoo näin: "Ette ole koskaan yhtä hyviä kuin silloin,
kun olette tietämättömiä omasta hyvyydestänne." Hän lainaa vielä sufi ajattelua: Pyhimys
on pyhimys siihen asti, kunnes hän tietää sen.


Mello herättelee meitä kysymällä: kuka teissä elää? "Terapiaryhmässäni törmään jatkuvasti
ihmisiin, jotka eivät ole itse ollenkaan läsnä. Ihmisten isät ovat läsnä, heidän äitinsä ovat
läsnä, mutta he itse eivät ole." Ja sitten Mello oikein ravistelee olkapäätämme: "Luulette
olevanne vapaita, mutta todennäköisesti ei ole ainuttakaan elettä, ajatusta, tunnetta, asennetta,
uskomusta, joka ei ole peräisin joltakin toiselta."


Kohta hän jo sivaltaa meitä poskelle, että varmasti heräisimme: "Ajatelkaa yksinäisyyttä, jota
tavallisesti koette. Ihmisten seura ei koskaan sitä paranna. Se voi vain viihdyttää. Sisällänne
on tyhjyys, eikö totta? Ja kun tyhjyys nousee pintaan, mitä te teette? Juoksette karkuun, avaatte
television tai radion, luette kirjaa, etsitte seuraa, viihdettä ajankulua." (Huom. tämä kaikki
ennen kännykkä - ja netti aikakautta)


Mello ohjaa meitä vaikealle nöyryyden polulle tähän tapaan: "Minulla ei ole mitään oikeutta
esittää sinulle vaatimuksia. Voin toki suojella itseäni toimintasi seurauksilta tai pahantuulen
purkauksiltasi, mutta minun puolestani saat olla kaikessa rauhassa se, mitä olet."


Mello jakaa myös joitakin selkeitä ohjeita, kuten seuraavasta käy ilmi: Tunnistakaa itsessänne
olevat kielteiset tunteet. Ymmärtäkää, että ne ovat teissä, eivät maailmassa tai ulkoisessa
todellisuudessa. Älkää pitäkö niitä "minän" oleellisena osana, vaan nähkää, että ne tulevat
ja menevät. Ymmärtäkää, että kun te itse muututte, kaikki muuttuu.


Lähteet: Anthony de Mello: Havahtuminen.
                                                                                                                 Markku Laitinen