"Virheet eivät ole elämän este, niiden kieltäminen on. Virheet eivät itsessään ole vaarallisia,
vahingollisia tai alentavia, niiden kätkeminen on tietoisuuden kieltämistä ja ihmisen
perusluonteen vastaista. Pyrkiessään täydellisyyteen väärin keinoin ihminen on kerännyt
polulleen kasapäin esteitä. Suurimmissa kasoissa on selvittämättömät ongelmat." (Tuntematon)
Virheiden tekeminen on häpeällistä, sellainen käsitys on iskostunut minuun ja moneen muuhun
kanssakulkijaan.
Yksi tämän ajattelun kasvupohja löytyy 60-luvun kansakoulusta. Opettajan punakynä heilui
kaiken tekemisen yllä.
Myöhemminkin on käytetty tuota kuuluisaa punakynää, jolla omanarvontuntoa ja itsetuntoa
ei ainakaan vahvistettu.
Jostain syystä meillä on oikein kansallinen tapa osoittaa virheen tekijää sormella. Tästä syystä
kaikki ovat hieman varuillaan: onhan mahdollista, että minun vuoroni tulee pian.
Omien virheiden salailu käy ajan mittaan raskaaksi, mutta jos paljastun joudun häpeäpaaluun.
Suomalaisuuteen kuuluu, ettei omia virheitä julkituoda, on mielekkäämpää vaikka valehdella.
Kaikille olisi helpompaa, jos asenteemme olisi väljempi. Että oikein osoittaisimme toisillemme
miten toheloja välillä olemme.
Minä olen pöljä ja sinä olet pöljä, sanoo viisas kirjassaan. Virheet tulevat ja menevät, jos en ole
vahingoittanut ketään, niin voin naurahtaa ja sanoa: pöljä mikä pöljä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti