Kuuntele.

Kun pyydän sinua kuuntelemaan minua
ja sinä alatkin antaa neuvoja,
et ole tehnyt mitä pyysin.


Kun pyydän sinua kuuntelemaan minua
ja sinä alat selittää minulle
miksi minun ei pitäisi tuntea niin kuin tunnen,
sinä tallaat tunteeni jalkoihisi.


Kun pyydän sinua kuuntelemaan minua
ja sinä koet,
että sinun pitää tehdä jotakin ratkaistaksesi ongelmani,
olet tuottanut minulle pettymyksen,
niin oudolta kuin se vaikuttaakin.


Kuuntele! Pyysin sinua vain kuuntelemaan,
en puhumaan tai tekemään - vain kuuntelemaan minua.
Voin myös tehdä jotakin itseni hyväksi: en ole avuton.
Ehkä olen pettynyt ja epävarma, mutta en avuton.


Kun teet puolestani sellaista, mitä minä osaan tehdä
ja mitä minun tuleekin tehdä,
sinä vahvistat avuttomuuttani ja heikkouttani.


Mutta kun hyväksyt sen tosiasian
että tunnen niin kuin tunnen,
vaikuttaapa se miten järjettömältä tahansa,
silloin minun ei tarvitse yrittää vakuuttaa sinua
ja alan vähitellen ymmärtää,
mitä on tämän järjettömän tunteen takana.
Kun se kirkastuu vastaukset ovat ilmeisiä
enkä tarvitse neuvoja.
Järjettömältä tuntuvat tunteet muuttuvat järkeviksi,
kun ymmärtää mitä niiden takana on.


Ehkä tämän vuoksi rukous auttaa joitakin ihmisiä
koska Jumala on äänetön,
hän ei anna ohjeita eikä yritä järjestellä asioita.
Hän vain kuuntelee ja antaa minun selvittää asiani.


Joten ole hyvä ja kuuntele ja kuule minua
ja jos sinä haluat puhua,
odota hetki vuoroasi;
ja minä kuuntelen silloin sinua.  
                                                       (Tuntematon)


Nämä tuntemattoman tekijän ajatukset eivät tarvitse selityksiä. Ne ravistelevat meidät hereille.


                                                                                                 Markku Laitinen