"Ulkopuolinen, todellinen maailma muuttuu aavemaailmaksi ja sen ihmiset etäisiksi ja
sumeiksi. Totta on vain voimakas pelko, joka saa käyttövoimansa avuttomasta, pakahduttavasta
rakkaudesta."
Henry Marsh
Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta
Suomentanut Ulla Lempinen
S&S Kustannus Helsinki
Neurokirurgi inhimillisten kysymysten ja tunteiden äärellä. Henry Marsh "riisuuntuu paljaaksi"
tässä henkilökohtaisessa muistelmateoksessaan. Tämän kirjan lukijalle ei jää epäselväksi
minkälaista on olla inhimillinen ihminen neurokirurgin roolissa.
"Täytyy tietää, koska pitää lopettaa. Usein on parasta antaa sairauden edetä luonnollista
kulkuaan ja olla leikkaamatta." Tämän kaltaista rehellisyyttä Marsh suorastaan viljelee kirjassaan.
Ja hänen nöyrä asenteensa kuvastuu seuraavasti: "Myös tuurilla on osuutensa, sekä hyvällä että
huonolla, ja mitä enemmän minulle karttuu kokemusta, sitä tärkeämpää roolia onni tuntuu
minusta näyttelevän."
Kuin edellisen jatkoksi Marsh toteaa: "Onnistuneilla leikkauksilla olen tehnyt monen potilaan
onnelliseksi mutta olen kokenut myös kauhistuttavia epäonnistumisia. Monen neurokirurgin
elämää sävyttääkin toisinaan syvä epätoivo."
Potilaat eivät ole Henry Marshin maailmassa "tapaus numero joitakin", vaan todellisia tuntevia
ja kärsiviä ihmisiä. Sellaiseksi Marsh tunnustautuu itsekin: " Vanhetessani en voi enää kiistää,
ettenkö olisi samanlaista lihaa ja verta kuin potilaani ja aivan yhtä haavoittuvainen."
Marsh jatkaa pohdintaansa: "Siksi nykyään tunnen heitä kohtaan syvempää myötätuntoa kuin
aiemmin ja tiedän, että ennemmin tai myöhemmin minäkin päädyn sairaalasänkyyn
täpötäydelle osastolle kuolemaa peläten."
Edellisen kaltaiset ajatukset eivät taida olla neurokirurgeille tyypillisiä, eivätkä lääkärikunnalle
yleensäkään. "Inhimillistääkö" Marsh liikaa? Vai olisiko ainakin potilaan kannalta hyvä, jos
niin tapahtuisi? No ainakin yhden opin kaikki kyseistä ammattia harjoittavat voivat hyväksyä:
"Kirurgien pitää aina kertoa totuus, mutta potilaalta ei saa koskaan viedä kaikkea toivoa."
Lämminhenkinen ja yhtä aikaa raadollinen, tuskallinen ja toivoa herättävä, kaikkea tätä ja
paljon muuta sisältää Henry Marshin kirja. Lukija saa kirjan myötä myös ymmärryksen
siitä mitä tarkoittaa itsensä "likoon laittaminen".
Elämä ja kuolema, rakkaus ja epätoivo, koko inhimillisten tunteiden kirjo näyttäytyy, kun
Marsh kuvailee työtään, omia kokemuksiaan ja potilaiden maailmaa.
Jos haluat oppia jotain elämästä ja kuolemasta, niin lue tämä kirja.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti