"Pakonomainen miehisyys on pysyvä ristiriitojen ja jännitteiden lähde. Se pakottaa kantamaan
harhaista kaikkivaltiuden ja riippumattomuuden naamiota. Kun naamiot sitten riisutaan, löytyy
alta vapiseva lapsi." (David Gilmore)
Tosimiehisessä tilanteessa vetäistään henkisavut ja sen perään sylkäistään. Potkaistaan
ohimennen autonrengasta ja sanotaan reilusti ei v..ttu.
Miehisyys on vaativaa suorituskeskeisyyttä. Jos "oikealta" mieheltä kysyy, miten menee? Hän
lataa pöytään kaikki lähiaikoina tekemänsä työt ja tehtävät.
Miehisyyteen kuuluu "akkamaisuuden" karttaminen, ei siis tunteilla ja homoja kuuluu haukkua.
Moottoripyöriä kehutaan ja autoja. Ja niitä "hyväperäisiä" naisia joita on riittänyt, vaikka vain
mielikuvissa.
Turpiin vetämisiä muistellaan, ei turpiin saamisia. Voimaakin on ollut, rauta on noussut ja
nousisi vieläkin, jos ei selässä olisi pullistumaa. Kädenväännössä ollaan oltu mestareita, mutta
olkapää estää nyt yrittämästä.
Pelkoa ei tunneta, eikä sitä tunnettu silloinaan, kun tapeltiin viittä miestä vastaan. Naisiinkin
on menty pelotta ja arkailematta, on käyty heti asiaan.
Koulu meni päin persettä ja sille asialle naureskellaan porukalla. Viinaa on juotu 12-vuotiaasta
asti, ensin pullo päivässä ilman lantrinkia. Ja myöhemmin, aikuisiällä kolme pulloa kossua
illassa, nekin lantraamatta.
Kun miesporukka sitten hajoaa ja kukin kulkee kotiansa kohti, on itse kullakin hetkellinen
vapaus olla sitä mitä oikeasti on.
Yöksi yksinään nukkujat käpertyvät sikiöasentoon. Ja kumppanin kanssa elävät nukahtavat
"äitinsä" kainaloon.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti