"He kokevat jokaisen uuden päivänsä tuoreena ja hämmästelevät sitä lapsen tavoin mutta ei
naiivisti. He osaavat elää oikein nykyhetkeä ja pitää huolensa ja syyllisyydentunteensa
minimissä. He eivät pidä asioita itsestäänselvyyksinä vaan ovat kiitollisia kaikesta hyvästä
uudelleen ja uudelleen. Heillä on taito pysähtyä ihmettelemään vaikkapa pikkuasioita
luonnossa, tuntemaan uutuuden ihme ja joskus pelottavuuskin." (Maslow)
Maslow kuvailee yllä kyynikon vastakohdan, elävän ihmettelevän ihmisen, joka on kaksin
käsin kiinni elämässä, tietäen, että se voi päättyä milloin tahansa.
Vain lapsi on kykenevä kokoaikaisesti olemaan "ihmetystä" täynnä. Aikuisille tulee
ahdistuksen aikakausia, jolloin elämän merkitystä ja tarkoitusta ei löydä hakemallakaan.
Tämäkin menee ohi, on lohduttava tieto noihin ikäviin hetkiin. Ja jonain päivänä tulee taas
se hetki jolloin "suu oikein napsuu", koska elämä tuntuu niin hyvältä ja valoisalta.
Kuulemme linnun laulun, näemme kuinka korkealle puut kurkottavat, hoksaamme yksittäisen
muurahaisen tuhansien joukosta ja katsomme hyväntahtoisesti vastaantulevia ihmisiä.
Ja tekee mieli taputtaa elämälle.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti