"Moraalisesti ihminen on enkelin ja paholaisen harvinainen sekoitus. Hän tajuaa yötaivaan
loiston, kevään kukkien hennon kauneuden, vanhempainrakkauden hellät tunteet ja älyllisen
ymmärtämisen lumouksen. Toiselta puolelta löydämme julmuutta, ahneutta, omahyväistä
ylpeyttä ja välinpitämättömyyttä." (Bertrand Russell)
Olisipa hienoa, kun ei tarvitsisi kurkistaa toiselle puolelle ollenkaan. Saisi elää "hyvän minän"
lumouksessa kaiken ikää ja uskotella, ettei pahuus asu minussa.
Ihminen on kuitenkin tuomittu itsetietoisuuteen, jokainen ymmärtää, että vain vaivoin saa
pideltyä tuhoavan puolensa kurissa, jos saa.
Mutta miten nautinnollisia ovatkaan ne hetket, jolloin "kaikki on niin hellää ja hyvää", kun
rakastaa ja on rakastettu. Kun näkee kaiken "kauniin".
Sitten nousee viha kuin tyhjästä ja taas ollaan toisella puolella. Näin jatkuu kehdosta hautaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti