Jäätyneet kyyneleet
Jäisiä pisaroita
putoaa poskiltani:
olenko itkenyt huomaamattani?
Oi kyyneleet, kyyneleeni,
niinkö haaleita olette,
että jääksi muututte
kuin aamun viileä kaste?
Silti rinnastani pulppuatte
niin hehkuvan kuumina,
kuin tahtoisitte sulattaa
kaikki talven jäät!
(Die Winterreise: Gelfone Tränen)
Minäkö se olen, joka tässä runossa elää? Miksi tämä on minulle niin tärkeää, että haluan jakaa
tämän kaikkien kanssa? Melankolia on syntymälahjani.
Elän mieluusti surullisissa, haipuvissa hetkissä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti