"Ehkä me etsimme tätä koko elämän ajan: suurinta mahdollista surua tullaksemme
vihdoinkin omaksi itseksemme ennen kuin kuolemme." (Ingmar Bergman)
Kun meiltä riistetään jotain kyllin arvokasta ja saamme seuraksemme ikävän, kaipauksen ja
surun, niin voimme hetkeksi riisua naamiomme. Ei ole enää mitään salattavaa, peiteltävää, on
vain ihminen joka itkee.
Löytyy lohduton lapsi, jolle on puettu aikuisten vaatteet. Syliä etsivä pikkuinen, jonka on
täytynyt käpertyä omaan kainaloonsa.
Turvattomuus, yksinäisyys ja rakkauden kaipuu ovat olleet aina hänen sydämensä asukkeja.
Nyt ne tulevat esiin, käyden käsikynkkää surun ja itkun kanssa.
On aika tulla omaksi itsekseen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti